Uusiin maisemiin.....

NIIN!

Jos nyt olet sattunut luulemaan, että meikäpoika jonnekin kadonnut olisi....

Niin turha luulo...HAH!

On vaan ollut tämmönen pikkunen lokitauko, niinko nuo kaksjalkasetkin tuppaa pitämään.

Mulla se vaan on ollu seurausta ton emännän MUKA kiireestä, johon se raukkamaisesti on nämä menneet kuukaudet vedonnut.

Aloitti työt täällä Karkkilassa ja RAAHASI meikäpojankin sitten tänne mukanaa, uusiin maisemiin.

Ja mikä KAMALINTA.....

Pitää meikäläistä kotona, yksin monta tuntia päivässä...

Siihen meikäläinen kun ei koko tähänastisen pienen elämänsä aikana ole tottunut.

Vaan toisaalta... Hyvinhän tää on mennyt. Olen näet tämmöstä sopeutuvaista sorttia.

Herkkuja ja ropsutuksia sitten vastapainoksi, sopivassa suhteessa, niin emännän kanssa sopu säilyy.

Joulu me oltiin vanhoissa maisemissa.

Ja mukavaa oli,oikein yökylässä.

Nyt ollaan kyllä jo palattu taas tänne uuteen kotiin.

Minä olen kova poika matkustamaan. Millään en malttaisi odottaa, että pääsen autoon.

Ja emäntä ihmettelee miten minä oikein teen sen. Erotan heti, kun tehdään lähtöä Somerolle.

Aloitan näet oman "sättäämiseni" välittömästi....

Tottakai. Etten vaan vahingossa unohdu eteiseen ja jää matkasta.

Mutta on täällä uudessa kotikaupungissa ollut mukavaa myös. Niin valtavan paljon upeita uusia hajuja. Uusia, upeita paikkoja ja reittejä.

Mä oonkin nyt jo ihan karkkilalaiskoiruus, kuten mammasti tokaisi.

Viikko sitten

Tässä on taas tämä kulunut viikko mennyt Kaapon kanssa "matalalentoa".

Unohtui lisätä nämä viikko aikaa sunnuntaina napsitut kuvatkin tänne sitten kuitenkin, kun sunnuntaina meni kaikki solmuun kuvien laiton suhteen..

Tökki.....

Tökki ja tökki.....

Ja siteen tietysti unohdin......  :O(

Oltiin Kaapon kanssa Kohnamäessä sunnuntaipäiväkävelyllä ja vähän kuvaamassa siinä samalla.

Kaapo kyllä tottelee mukavasti, mutta en sitten kuitenkaan viitsinyt tuolla polulla ja rannassa sitä vapaaksi päästä.. 

Siellä kun voi kuitenkin kulkea myös autoja ja ihmispentujakin  juoksenteli vähän siellä sun täällä...

Se on sitten koirapojalla viimein tämän kuun lopulla arki edessä.

Vähän jo etukäteen jännittä, miten tässä tulee käymään.

Emäntä kun aloittaa...VIHDOIN..... kahden vuoden kotona olen jälkeen työt Karkkilassa.

Pitää opetella uuteen säännölliseen, tai tässä tapauksessa, epäsäännölliseen päivä- ja elämänrytmiin.

Onneksi Kaapo jo valmiiksi on oppinut emännän kanssa siihen, ettei aamulla kukuta kukonlaulun aikaan.

Ja tuollainen 12-13 tuntia ilman ulospääsyä menee vielä kevyesti.

Tosin Kaapo ei vielä taida ymmärtää, että tämä tulee elämää muuttamaan vielä enemmänkin...

Emännän ja koirapojan tie kun tulee molempien, kokonaisuudessaan suuntaamaan Karkkilaan, kunhan asumispuoli järjestyy.

Vuosi ja kahdeksan kuukautta

Kaapo Kapsukka on tänään vuosi ja kahdeksan kuukautta.

Näin sitä aina jossain vaiheessa kuukautta havahtuu, miten nopeaan aika kuluu.

Juurihan Kaapo oli ihan pieni.....

Tämänmoinen:

Kaapo on kasvanut. ja emäntä on kasvanut. Toivon mukaan.

Sillä hoffin kanssa ei voi kuin kasvaa.

Totuudenmukainen rotumääritelmä

 Yleisvaikutelma
Hovawart on keskikokoinen, omasta mielestään jättimäinen, kulmakunnan
voimakkain ja lihaksikkain koira.

Tärkeitä mittasuhteita
Urosten säkäkorkeus on 63-70 cm ja narttujen 58-65 cm, ylettyy
vaivattomasti
nappaamaan nakin ruokapöydältä. Kropan pituus on noin 110-115%
säkäkorkeutta
suurempi mutta venyy tarvittaessa koko sohvan mittaiseksi.

Luonne ja käyttäytyminen
Humoristinen, oma-aloitteinen, avulias ja tuppautuva
jokapaikanhöylä, jota
myös seura-, vahti-, suojelu-, ja palveluskoirana käytetään.

Pää
Se, joka pyörii vartalon etuosassa. Pään sisältä saattaa
toisinaan kuulua
ääniä.

Silmät
Havaitsee helposti naapurin kissat ja pimeissä puskissa vaanivat
näkymättömät pikku-ukot.

Korvat
Ne löysästi riippuvat pään molemmille puolille kiinnittyneet kolmiot
valikoivat ja suodattavat ääniä koiran mieltymysten mukaisesti.

Leuat/hampaat/purenta
Kovassa käytössä varsinkin elon alkutaipaleella. Käytetään
ensin nilkkojen
ja varpaiden puremiseen, joista siirrytään kenkien ja
kirjojen pilppuamisen
kautta aina sohvan raateluun saakka. Puruluihin hampaita ei käytetä.

Kaula
Kaula yhdistää pään ja vartalon, siihen laitetaan kaulapanta.
"Kaulapanta?
Kaulapanta! Sä laitoit mulle kaulapannan! Jee! Minne me
mennään?! Etkö sä
ole vielä saanut ovea auki?! Ovi auki nyt! Mä en kestä enääääää!"

Runko
Runko sisältää mm. mahan. Sinne uppoaa vain sitä kalleinta
koiranmuonaa.
Oveluudella myös ihmisruokaa. Ja kompostiroskaa ja hevosenkakkaa ja...

Eturaajat
Etujaloilla voi kaivautua kukkapenkkiin ja muovimaton alle. Nostamalla
etujalkaa ihmiseen päin saa herkkupalan.

Takaraajat
Takajalkojen holtiton heiluminen paljastaa koiran unen olevan sikeää
sorttia. Nostamalla takajalkaa ihmiseen päin saa huutia.

Käpälät
Koiran hellyttävin kohta, hyvä että niitä on neljä.

Häntä
Se on se vehje peräpäässä joka heiluu, pyörii, huojuu,
sojottaa, vatkaa,
paukuttaa ja roikkuu mukana. Sitä pitää ajaa takaa ja varoa
ovia sulkiessa.

Liikkeet
Hovawart on ravaaja. Se on myös laukkaaja, löntystäjä,
hyppääjä ja hiipijä.
Harvoin patsasteleva.

Nahka
On päiviä, jolloin koiraa voi muistuttaa, että koirannahka
sopii rukkasten
tekoon.

Karvapeite
Oikea hovawartin karvapeite on pitkähkö, irtonainen, leijuva
ja tiukasti
kankaisiin tarttuva. Ympäri vuoden.

Väri
Löytyy kolmenlaista, saviojassa lutraus saattaa muuttaa väriä hyvinkin
paljon. Vanhemmiten se haalistuu joka tapauksessa.

Koko ja paino
Urokset: säkäkorkeus 63 - 70 cm, paino 35 - 45 kg. Sopii just
eikä melkeen
isännän syliin Nartut: säkäkorkeus 58 - 65 cm, paino 30 - 40
kg. Sopii just
eikä melkeen emännän syliin.

Virheet
Niitä ei ole. Tuomari oli epäpätevä puusilmä. Säässä ei ollut
kehumista ja
kentänlaidallakin oli jotain häiritsevää toimintaa...

Lähde:

Hovawartti 2/2007

 

Muutama kesäkuva

Muutama kuva Kapsusta.

Tällä viikolla on vihdoin alkanut elämä voittaa ilmojen suhteen.

Vihdoin pääsee ja uskaltaa jo mennä pidemmälle lenkille.

Elämä on siis helteiden jälkeen toivottavasti normalisoitumassa.

Kaapo on hieno koirapoika, jota me kaikki rakastamme valtavasti.

Kielen ongelmakin on pysynyt poissa.

Painosta en uskalla sanoa juuta tai jaata…Pitäisi mennä varmaan punnitukseen.

Kesäpäiviä huoletonna

Kaapolla sitten tuli perjantaina 1,5 vuotta täyteen.
Iso ukko jo.
Meidän päivät ovat kuluneet samaa rataa... "maalla" ollaan vietetty kaikki päivät.
Kaapo saa kirmata vapaana ja minä näpertelen kaikkea kivaa.


Syödään puna- ja mustaherukoita. Ja Kaapon herkkua on kirsikat.
Niitä onkin tullut. Ollaan kerätty litra kaupalla, riittää säilöttäväksi vaikka molemmilla suut napsaavat koko ajan ahkeraan.


Ai niin ja ukolla on uusi "harrastus".... Aina kun tuo huomaa, että tehdään lähtöä "maalle".... Pitää saada vettä keittiön hanasta.......  ;O)


Ja kavereitakin Kaapolla riittää.  Lampaita ja monta karitsaa.
Eilen saatiin oikein urakalla häätää niitä sipuli- ja perunamaasta takaisin omalle laitumelle.
Hyvin tuntuivat tosin perunanvarret maistuvan, eikä sipulitkaan kaikki ihan maahan jääneet.....  :O(


Kaapon kielikin on nyt "ei akuutti"-vaiheessa.
Koepala on edelleen ottamatta, sillä tuo "kasvannainen" hävisi siitä taas yhtä äkkiä kuin tulikin.
Eläinlääkäri tuumasi, että mitä todennäköisemmin se viittaa siihen, että se on jokin immunologinen juttu...
Ainakaan tulehdus tai kasvain se ei voi olla, koska häviää tuolla lailla...
Mikä helpotus.
Nyt vain odotellaan, josko sitä vielä kieleen ilmestyy, sitten kiireen vilkkaa näytteeen ottoon.
Toivotaan nyt kuitenkin, ettei siihen enää tulisi tarvetta.


Lenkkeilty näillä helteillä ei paljon olla. Vapaata juoksua päivisin ja illalla pieni lenkki.
Tosin sekin oikeastaan MINUN tulisi jättää tekemättä, sillä menin pahalainen ja sain vasempaan jalkaani jännekalvon tulehduksen ja lenkkeily on oikeasti kokonaan kiellettyjen listalla.
Mutta pakkohan sitä vähän on......  :O( 


Mutta Kaapo on laihtunut, melkein neljä kiloa, vaikka lenkit ovatkin lyhentyneet tilapäisesti, mikä on hyvin positiivista.....  ;O)

Helteistä heinäkuuta.

Tätä tämä on..... elämä hoffipojan kanssa........   ;O)
Kaapon kanssa äsken laitettiin puhtaita lakanoita. Kaapo auttoi........
Puhdas lakana näyttää nyt tuolta......   :O(
No, kun hän nyt vaan tykkäsi asetella leukansa siihen sängynreunalle lepäämään...
Ja milläs sitä muisti, että tuli juuri töngittyä nokka nummessa tuolla iltalenkillä.

Ollaan nämä hellepäivät rampattu ahkeraan mamman mökillä juoksentelemassa ja hellettä pitämässä.
Kyllä jokaisella koiruudella tulisi olla oma piha, jossa saa vapaana temmeltää sydämensä kyllyydestä.
Vaikka Kaapo on villi ja raju, minkä tosin oletan olevan paljolti rotuominaista, osittain johtuu myös koirapojan nuoruudesta, niin se on todettava, miten hienosti Kaapo tottelee ja ottaa käskyt vastaan.

Kaapo koki tällä viikolla jopa ensimmäisen "auton perässä juoksunsa"..
Siis...Huom! Kaapo juoksi pellolla perässä ja auto ajoi hiekkatiellä edellä.

Ja uimassa on käyty....tosin meikäläinen ei hevillä nahkaansa näissä vesissä "liota", mutta Kaapo on sitten uinut senkin edestä.

Kaapo nauttii suuresti näistä kesäpäivistä, kun ei tarvitse sisällä jököttää, vaan päästään tuonne ulos vapaana touhuamaan.

Kotona onkin sitten todella kuuma. Täällä on pahempaa kuin saunassa, jos näin kulunutta fraasia voi käyttää.


Iso ukkohan Kaapo jo alkaa olla, ainakin kooltaan ja tämän kuun lopulla jo 1,5 vuotta... toisaalta vielä ihan "nuorukainen"... 
jolle Nogen töistään tuomat herkkuluut on kaikki kaikessa......

Aika rientää

Aika kulkee jolkottlee......

Vai voiko noin sanoa, 

kun sen ajan perässä ei meinaa millään koirapoika ja emäntä pysyä.

Tai kaipa Kaapo, mutta emännälle se kovemmalle ottaa.

Kevät on ollut kurja säiden puolesta.kurapuvulle on ollut todella käyttöä.

Ja silti kaikki paikat on koko ajan likaisena.

Kaapon pitkät karvat kun jostain kumman "rotusyystä"...

Ovat asettuneet juuri jalkoihin ja mahan alle......   :O(

Meillä on lähipäivinä edessä näytteen otto kielestä...

Niin, se Kaapon "vanha" kielivaiva on taas uusinut.

Epäilyttävä...

Kaapohan söi siihen talvella kaksi antibioottikuuria ja tilanne rauhoittui.

Nyt kielen kärki on uudellen tuon "kasvannaisen" peitossa.

Tai oikeastaan tilanne on pahemman näköinen mitä viimeksi, 

sitä on nyt paljon laajemmalla alueella.

Sydänalassa muhii pelko, että kielessä on jotakin pahempaa.

Kaapo tosin on hyvin reipas ukkeli.

Yhtä villikko kuin ennenkin.

Tosin emäntää viisaammat sanovat, että Kaapo on rauhoittunut tuon koulutusrupeaman jälkeen huomattavasti.

Tosin minusta meille on menneinä viikkoina tullut TAAS hienoista takapakkia.

Mutta kaiken kaikkiaan;

Jumalattoman HIENO ja

RAKAS koirapoika Kaapo on meille kaikille.

Ollaan me vielä henkissä...

 

 

Juu...
Kyllä me vielä henkissä ollaan....
Oikeastaan enemmän kuin koskaan ennen ollaan oltukaan.....  ;O)

Tukasta tarttuu ja emäntää tukistaa.... tai puraisee....
Siitähän Kaapo tykkää..nyhtää pitkistä hiuksista.... Kaikkein makoisampia on Nogen pitkät rastat, mutta emännän hiuksetkin menettelee.

Emännästä  on tullut niin samperin saamaton Kaapon blogin suhteen.
Tuntuu vaan, että nämä päivät ovat kaikki niin samanlaisisa...Toinen seuraa toistaan..... Ja edellinen oli kuin tämäkin.....
Mitä niistä sitten täällä turisemaan.

Tosin, onhan Kaapo kasvanut melkoisesti. Ikääkin on äijällä jo kohta vuosi ja kolme kuukautta.

Ja tavattoman hienosti meillä menee nykyisin. melkeinpä kenen kanssa vaan juttelee, tulee toteamus, että Kaapo on rauhoittunut melkoisesti.
Tosin onhan meillä "huonoja" päiviä..
Niitä kun emäntä karjuu kurkku suorana....
Niitä kun tuntuu Kaapon korvat olevan täynnä koirankeksejä....
Niitä kun kaikki vaan on päin....sitä.....

Edelleen tuo toisen koiran kohtaaminen on vaikeaa. Vaikka koulutuksessa se sujui kuin tanssi...
On tilanne täällä kotikonnuilla ja taluttimessa ihan eri.
Kun ne toiset koirat nyt vaan tuoksuu niin kamalan ihanalle...

Ja ellei sitten nenäkkäin pääse nuuskimaan, niin häntä suorana on ainakin ohituksesta selviydyttyä päästävä jäljet nuuskimaan.

Äsken oltiin Kaapon kanssa tarkastelemassa meidän "juoksumaasto".
Jonkin verran oli kuraa vielä, mutta hienosti pääsi vauhtiin, kuten kuvasta näkyy.
1,5 tuntia oltiin ulkona ja kotona emäntä luuttusi seuraavan vartin lattioita kurasta.
Tuulikaapista meni kurainen vana suoraan...Onneksi suoraan.... pesuhuoneeseen.
Ja emäntä päästi totuttuun tapaansa muutaman ärräpään.... sujui luuttuaminen huomattavasti paremmin.


Nyt on sitten talven jäljiltä siivottu autokin sisältä.
Saldona jumalattoman läiskikkäät penkit..... Kosteus Kaapon jaloista oli mennyt pahasti läpi takapenkin suojauksen.....
Yksi kappale syötyjä ikkunanavaus "veivejä"....
Ja yksi kappale syötyjä turvavyön pidikkeitä....

Aika vähäiset tuhot, sentään.......  ;O)

Niin...
Ja siitä Kaapon kasvamisesta....
Ihan pakko laittaa tähän tasan vuosi sitten otettu kuva...
Päivä oli silloinkin yhtä kaunis ja aurinkoinen, kuin tänään.

Koulutus on ohi

Nyt on meillä Kaapon kanssa Vilanderilla käynnit tältä erää ohi. 

Torstaina oltiin viimeinen kerta.

Ja tyytyväisinä ollaan.....

Ainakin vielä.

Torstaina totesin perille päästyämme, että taisi emännällä jäädä aivot kotinarikkaan, 

sillä tämä oli neljäs ja viimeinen ajo Kokemäelle,

niin tottakai ajelin kiitettävästi risteyksen ohi.

Vaikka mielestäni tuo kääntyminen kakkostieltä on joka kerta ollut  vaikeasti havaittavissa, en siltikään edes ensimmäisellä kerralla ajanut vikaan....

Vaan nyt ajoin.....  :O(

Kävimme sitten kääntymässä viisi kilometriä lähempänä Poria, 

mitä meidän periaatteesa olisi pitänyt olla.

Viimeinen tunti meni hyvin.... todella hyvin....

ja Kaapo totteli minua täydellisesti.

Oli oikein hyvä mieli kun lähdimme ajamaan taas kotia kohti.

Kotona mieli tosin muuttui....

Kun huomasin mitä pahojaa koirapoika oli taas aikaansa tappaakseen harrastanut.

Oli ensinnäkin kuskinpuoleisesta takaovesta pistellyt poskeensa ikkunan avauksen nupin.....  :O(

Sekä sen "koukun" johon turvavyön saa penkin selustalla pujottaa, ettei se jää penkin "sisään", kun selkänojan nostaa uudelleen ylös, sen oltu alas laskettuna.

Tänä aamuna Kaapo tervehti minua sängyn vierellä kuivaruusu suussaan....

Tämän taidon/kyvyn kun saisimme vielä katoamaan jonnekin taivaan tuuliin.

Vaikka olihan se omalla tavallaan mukava saada ruusu heti aamusta...

En vaan olisi halunnut sitä pureskeltuna.

Kolinapurkki meillä on nyt ollut toista viikkoa käytössä.

Pureminen on loppunut!!

SE on asia, josta olen enemmän kuin tyytyväinen.

Tuntuu mahtavalta!

Välillä Kaapo tosin meinaa riehaantua...

Mutta palaa ruotuun kyllä välittömästi.

Kolinapurkin käytön myötä tosin koirapoika on alkanut taas yritää vetämistä.

Taluttimessa vetäminenhän  loppui toisen käyntikerran jälkeen oikeastaan kokonaan.

Nyt sitä esiintyy taas varsinkin lenkin alkupuolella "hieman".

Tosin ei mistään samanlaisesta vetämisestä voi puhuakaan,

mitä se oli ennen...

Silloinhan en pidellyt Kaapoa kuristuspannalla mitenkään päin,

vaan käytössä oli kuonopanta.

Kun Kaapo päätti mennä..... silloin mentiin.

Nyt se on sellaista vetämisen yrittämistä,

mutta on kuitenkin.

Silti kaiken kaikkiaan meidän koulutus onnistui enemmän hyvin, kuin odotin.

Voin kyllä suositella kaikille samaa, jos yhtäänkään siltä tuntuu.

Meillä kummittelee...tai emännän muisti pätkii....

Niinpä.....
Jossakin nyt pätkii ja kunnolla.......... 


Meiltä löytyi eilen aamulla tämä koira eteisen lattialta, Kaapon suusta ja sisälmykset leviteltynä ympäriinsä.
Aamulla olin vienyt Kallen asemalle hieman ennen seitsemää ja tapani mukaan painunut takaisin nukkumaan. Silloin lelukoiraa ei eteisessä ollut, mutta herättyäni uudelleen se siellä oli...

Kääntelin, vääntelin ja katselin kummissani. Koira oli niin vieraan näköinen, etten ainakaan tältä istumalta sitä tunnista.
Enkä tunnusta koskaan hankkineen....
Mutta mistä se sitten meidän eteiseen oli ilmestynyt?
Mieleen hiipi jo ajatus siitä, että joku oli nukkuessani meillä käynyt ja lelun Kaapon suuhun lykännyt...
Mutta niin absurdi ajatus jopa minusta, ei tuntunut mahdolliselta.
Lapset ehdottivat vaihtoehtoa, että Kaapo on sen suussaan raahannut sisälle jostakin ulkoa. 
Mutta....
Tuon kokoista lelukoiraa ei edes Kaapo, jolla tosin tuntuu olevan kyky piilottaa suuhunsa mitä tahansa, pysty minun huomaamattani kitaansa mistään tunkemaan.
No....
Tämä koirantarina on arvoitus edelleen....ja jollakin lailla minusta tuntuu, että se arvoitukseksi jääkin.
Tosin se on minua ajatellen kaikkein huonoin vaihtoehto, sillä en todellakaan pidä selittämiättömistä asioista.....  :O(


Eilen olimme Kaapon kanssa kolmanne kerran Kokemäellä ja Vilanderilla.
Menomatka sinne autossa on aina yhtä hullunmyllyä.
Kaapo kieppuu ja keikkuu takapenkillä.... Repii...Kaivaa ja järsii kaiken mahdolllisen.
Ja pitkärunkoinen koira kun on, eivät nuo turvavyövaljaat ole mikään paras vaihtoehto koiran autossa kuljettamiselle.
Kaveri eilen ehdotti, että hankkisin turvaverkon autoon, vaikkei auto farmari olekaan....
Laittaisin Kaapon takaluukkuun turvaverkontaakse, sillä saahan auton täysin farmarinomaiseksi, onhan tuo hatchback.
Mutta epäilen, ettei tila takana kuitenkaan riitä ison koiran istumiseen, sillä takaluukku alkaa laskea viistosti heti saranoiden kohdalta.
Tila  onkuitenkin varmaan liian pieni Kaapolle, vaikka autossa melkein kaksimetrisiä kaappejakin olen kyennyt raahaamaan.


No pääsimme kuitenkin eilen suhta kunnniakkaasti Kokemäelle, väikka välillä jouduin Kaapon päätä työntelemään pois etupenkkien välistä, kun tuo yritti jotakin edestä käydä rohmuamaan...
Loppuajan Kaapo sitten roikotti päätään etuistuimien välissä olevan kannellisen lokeron päällä ja kun varovasti salaa kurkkasin, näytti koira siltä, että "taas mamma kieltää kaiken kivan tekemisen"....


Eilen saatiin uusia eväitä matkaan.
Kolinapurkki on nyt käytössä. Saapis nähdä miten emäntä, siis allekirjoittanut, osaa tuon käytön toteuttaa.
Hyvin se meni treeantessa, mutta tulokset näkee sitten vasta joskus.....
Saatiin onneksi purkki mukaan matkaamme sieltä. Sillä ehdin jo pariin kertaan miettiä, että onko tässä pakko juoda pikkutölkillenen olutta, että on joku mistä purkki rakentaa.


Jääkausi meillä jatkuu edelleen.
Sillä erotuksella, että nyt on lupa 2-3 kertaa päivässä kutsu akoira luokse, ja paijata.
Lenkkikaveri,  jonka kanssa on näiden meidän flunssien vuoksi ollut taukoa muutama viikko lenkkeilyssä, tai oikeastaan koko Kaapon koulutuksen ajan...Totesei eilen, että kyllä on koirapoika rauhoittunut huomattavasti.
Se oli mukavaa kuultavaa..

 

Toinen kerta Kokemäellä

 

  

Tänään oltiin kaapon kanssa toinen kerta kokemäellä Vilanderilla. Viime viikolla jo piti mennä, mutta meikäläisen tauti otti  niin lujan yliotteen ettei tarvinnut kuvitellakaan sängystä nousua.

Meillä jatkettiin siis jääkautta toinen viikko, eli nyt on tätä ollut kaksi viikkoa putkeen.

Tänään sitten lähdettin kohti Kokemäkeä hieman sekavissa tunnelmissa. Olin satavarma, että koko homma on mennyt poskelleen.... sillä Kaapo oli alkanut parina kolmena viime päivänä käyttäytyä kuin jääkaudesta ei olisi koskaan mitään hyötyä tai tulosta ollutkaan.

Mutta kyllä perillä kivi vierähti sydämeltäni, kun kerroin meidän menneen takapakkia ja Vilander totesi, että niin sen kuului mennäkin.......HUH!

Tänään treenattiin kävelyä taluttimessa...

Ja en voi kuin todeta, ettei Kaapo ole ikinä kanssani kävellyt NIIN HIENOSTI.

Hienosti siksi, että koirapoika EI VETÄNYT ja jos meinasi .... sain sen loppumaan heti kättelyssä.

T'äytyy sanoa, että tämä treeanus oli vähän eri luokkaa kuin viime syksyinen....

Siihen en ole ollenkaan tyytyväinen..... en saanut sitä apua, mitä olisin tarvinnut ja tahtonut.

Nyt jatketaan kävelytreenejä ja jääkautta jatketaan taas viikko. Seuraavan kerran ajelemme ensi viikolla Kokemäelle.

Itsellä on melko sekavat tunteet olleet tämän jääkauden suhteen. Ensin tunsin suunnatonta tuskaa, sillä Kaapo oli ensimmäiset päivät todella masentuneen oloinen.

Oli pakko "purra huulta" ja tukahduttaa tunteensa, sekä halunsa mennä halaamaan tuota veijaria.

Sitten alkoikin jo sujua. Tosin sairastamallani flunssalla lienee oma osuutensa....

Kyllä minä luulen, että meille elämä vielä hymyilee ja leveästi .........  ;O)

 

Rauhallinen koira.....

Kun tuossa edellisen postauksen kommenteissa tuli Kaapon koko esille, niin laitetaan tähän nyt sitten ( tosin todella huonolaatuinen) jouluinen kuva Kaaposta.

Kuvasta suurinpiirtein näkee koiran mittasuhteet, 

kun seisoo tälläisen 172 senttisen vieressä.

Tänään oltiin sitten vihdoin Vilanderilla Kaapon kanssa.

Heti tästä ensimmäisestä ns. "neuvolatunnista" jäi sellaiset fiilarit, 

että tämä on varmaan se, mistä apu löytyy. 

Meillähän on Kaapon kanssa ollut ihan järjetön johtajuusongelma.

Kaapo puree "ihan simona" minua käsivarsiin ja käsiin...

Muuten on todella kiltti ja todella upea koira, mutta tuo pureminen on jotakin niin kamalaa, sillä se todellakin sattuu....

Tosin Kaaposta huomaa, ettei tuo ole sellaista kiukkuisen koiran puremista, ei vihoissaan, vaan se on ihan silkkaa leikkiä....

 Tänään sain jälleen selityksen tuohon Kaapon käytökseen.

Saman selityksen, jonka olen jo usealta ammatti-ihmiseltä saanut....

Kaapon ollessa ihan pieni pentu,

ex istui lattialla jä härnäsi koiraa puremaan käsivarsiinsa...

Kun koira kävi käteen kiinni, mies  työnsi koiran vauhdikkaasti kauemmas...

Ja antoi koiran hyökätä taas uudelleen kättä kohti.

Eikä uskonut, vaikka kielsin, ettei koiran kanssa voi niin toimia.

Ja tässä se sitten kostautuu.

Kaapo myös testattiin tänään:

Parempaa koiraa ei voisi olla. Hermostollisesti hyvin  rauhallinen/ hyvä. 

Erinomainen yksilö. Olisi täydellinen, jos.....

Eli ....KUN saadaan tuo johtajuusongelma korjattua meidän väliltämme.

Nyt koira kuvittelee, että "olen sen vaimo/narttu"...

Hiukan minua tosin nauratti tuo "rauhallinen"....

Mutta tosiaankin, onhan hermostolliseseti rauhallinen jotain ihan muuta, 

kuin tuo ulospäin "häkkärä...väkkärä.... kieku....kaiku... Kaapo......  ;O)

Oikeastaan on hienoa kuulla koirastaan, sen olevan niin viisas, 

että se valitettavasti osaa käyttää sitä viisauttaan hyväkseen.

Kaapo yks veeee.........

Meillä on tänään SYNTTÄRISANKARI!!!!!!!!!

Ajatella miten aika rientää.

Juuri eilen piskuinen.....

Nyt jo vuosikas.......

Siis ihan oikeasti......

Onko Kaapo tässä kuvassa........  ;O)

 

Ja eipä Kaapolle riitttänyt oma kakku...

Varasti vielä viekas kettu minun donitsini pöydältä.......  ;O)

Paljon on vuoteen mahtunut. 

Tai tähän kymmeneen kuukauteen, jonka  Kaapo on meillä ollut.

Aikaan on mahtunut valtavasti epävakautta, menetyksiä, muutoksia,

mutta myös äärettömän onnellisia ja turvallisia hetkiä.

Kaapo tuntuu rakastavan meitä kaikkia koko koiran sydämestään ja samoin me sitä.

Toivon, että yhteinen elämämme tästä eteenpäinkin jatkuu yhtä hienona.

Lauhempaa

 

 

Kaapolla on taas tänään ollut joku "Kieku ja Kaiku"-päivä....

Ainakin minulla on meinanneet hihat palaa enemmän kuin kerran ja totaalisesti.

Oltiin päivällä mammalla, mutta oli sitten pakko laittaa Kaapo lopulta hihnaan, 

kun ensin hieman juoksenneltiin pellolla.

Ja sisällä kun paistettiin patonkeja, päätti Kaapo poika, ettei hän ainakaan ilman herkuista aio jäädä, 

oli sitten lääkärin määräämä dietti tai ei....

Minulta katosi pala tuota "vehnäpullaa" suoraan pöydältä parempiin suihin,
jotta hujaus vaan.

Illalla sama peli jatkui ja meinasin jo lenkillä olla ilman lapasia.

Ei tietoakaan, että Kaapo olisi antanut minun jäädä juttelemaan kesken lenkkeilyn...

Mitä se sellainen on.....

Ellei muu auta ja eteenpäin päästä, 

niin emännältä vaikka hanskat pois kädestä, ellei eteenpäin päästä .....