perjantai 12. maaliskuuta 2010

Meillä kummittelee...tai emännän muisti pätkii....


Niinpä.....
Jossakin nyt pätkii ja kunnolla.......... 


Meiltä löytyi eilen aamulla tämä koira eteisen lattialta, Kaapon suusta ja sisälmykset leviteltynä ympäriinsä.
Aamulla olin vienyt Kallen asemalle hieman ennen seitsemää ja tapani mukaan painunut takaisin nukkumaan. Silloin lelukoiraa ei eteisessä ollut, mutta herättyäni uudelleen se siellä oli...

Kääntelin, vääntelin ja katselin kummissani. Koira oli niin vieraan näköinen, etten ainakaan tältä istumalta sitä tunnista.
Enkä tunnusta koskaan hankkineen....
Mutta mistä se sitten meidän eteiseen oli ilmestynyt?
Mieleen hiipi jo ajatus siitä, että joku oli nukkuessani meillä käynyt ja lelun Kaapon suuhun lykännyt...
Mutta niin absurdi ajatus jopa minusta, ei tuntunut mahdolliselta.
Lapset ehdottivat vaihtoehtoa, että Kaapo on sen suussaan raahannut sisälle jostakin ulkoa. 
Mutta....
Tuon kokoista lelukoiraa ei edes Kaapo, jolla tosin tuntuu olevan kyky piilottaa suuhunsa mitä tahansa, pysty minun huomaamattani kitaansa mistään tunkemaan.
No....
Tämä koirantarina on arvoitus edelleen....ja jollakin lailla minusta tuntuu, että se arvoitukseksi jääkin.
Tosin se on minua ajatellen kaikkein huonoin vaihtoehto, sillä en todellakaan pidä selittämiättömistä asioista.....  :O(


Eilen olimme Kaapon kanssa kolmanne kerran Kokemäellä ja Vilanderilla.
Menomatka sinne autossa on aina yhtä hullunmyllyä.
Kaapo kieppuu ja keikkuu takapenkillä.... Repii...Kaivaa ja järsii kaiken mahdolllisen.
Ja pitkärunkoinen koira kun on, eivät nuo turvavyövaljaat ole mikään paras vaihtoehto koiran autossa kuljettamiselle.
Kaveri eilen ehdotti, että hankkisin turvaverkon autoon, vaikkei auto farmari olekaan....
Laittaisin Kaapon takaluukkuun turvaverkontaakse, sillä saahan auton täysin farmarinomaiseksi, onhan tuo hatchback.
Mutta epäilen, ettei tila takana kuitenkaan riitä ison koiran istumiseen, sillä takaluukku alkaa laskea viistosti heti saranoiden kohdalta.
Tila  onkuitenkin varmaan liian pieni Kaapolle, vaikka autossa melkein kaksimetrisiä kaappejakin olen kyennyt raahaamaan.


No pääsimme kuitenkin eilen suhta kunnniakkaasti Kokemäelle, väikka välillä jouduin Kaapon päätä työntelemään pois etupenkkien välistä, kun tuo yritti jotakin edestä käydä rohmuamaan...
Loppuajan Kaapo sitten roikotti päätään etuistuimien välissä olevan kannellisen lokeron päällä ja kun varovasti salaa kurkkasin, näytti koira siltä, että "taas mamma kieltää kaiken kivan tekemisen"....


Eilen saatiin uusia eväitä matkaan.
Kolinapurkki on nyt käytössä. Saapis nähdä miten emäntä, siis allekirjoittanut, osaa tuon käytön toteuttaa.
Hyvin se meni treeantessa, mutta tulokset näkee sitten vasta joskus.....
Saatiin onneksi purkki mukaan matkaamme sieltä. Sillä ehdin jo pariin kertaan miettiä, että onko tässä pakko juoda pikkutölkillenen olutta, että on joku mistä purkki rakentaa.


Jääkausi meillä jatkuu edelleen.
Sillä erotuksella, että nyt on lupa 2-3 kertaa päivässä kutsu akoira luokse, ja paijata.
Lenkkikaveri,  jonka kanssa on näiden meidän flunssien vuoksi ollut taukoa muutama viikko lenkkeilyssä, tai oikeastaan koko Kaapon koulutuksen ajan...Totesei eilen, että kyllä on koirapoika rauhoittunut huomattavasti.
Se oli mukavaa kuultavaa..



 

1 kommentti:

  1. Hui,mystinen tuo lelukoira. Jos se on joskus joltain jäänyt teille?
    Kyllä se Kaapo varmaan paksissa mahtuu olemaan? Ainakin jos ei jatkuvasti joudu pitkiä matkoja ajelemaan. Ei kyllä ole kiva, jos iso koira keikkuu penkillä miten sattuu (vaikka meillä mahtuu keikkumaan siellä farkun takaosassakin miten sattuu ja takaikkunasta ei näy mittää=) ).Tsemppiä vaan vielä koulutukseen!

    VastaaPoista

Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!