lauantai 4. maaliskuuta 2017

KoiraPoika kokonaista kahdeksan vuotta



Komea tuo on, ei siitä pääse mihinkään.
Ja niin rakas.
Kokonaista 8 vuotta on KoiraPoika ilostuttanut ja raivostuttanut emäntänsä elämää.
23.2. meillä vietettiin synttäreitä siis kahdeksannen kerran.

Monenmoista on näihin vuosiin mahtunut.
Monta kotia ja monta elämänvaihetta.
Tänään ja tässä hetkessä ollaan kai kumpikin onnellisempia kuin vuosiin. Niin paljon hyvää ja uutta on elämässä.







Koko viikko on treenattu autoon menoa.
Ja miten häppy emäntä taas onkaan.
Viimeiset neljä vuotta on autoilun suhteen olleet pois pelistä.
Autoilukerrat saa laskea varmaankin kahden käden sormilla kokonaisuudessaan.
Niin outoa, sillä elämänsä ensimmäiset neljä vuotta KoiraPoika oli innokasta innokkaampi autolija.
Mutta nyt on treenattava ja hyvin on tämän viikon treenit menneetkin.
Tästä on hyvä taas jatkaa.



lauantai 14. toukokuuta 2016

Kevät....


- Tää on mun------
Tuumaa Kaapo
-Ja onhan se........ :O)





Ihana kevät ja äijä kerkesi niin nopeasti pulahtamaan koristelampeen, etten ehtinyt edes EI sanoa....... :O)



Ja illat on hienoja kun aurinko vielä paistaa...

lauantai 9. tammikuuta 2016

Aika kulkee



Aika kulkee ja me ollaan TAAS muutettu.
Elämä vie....
Ottaa ja antaa.

Saadaan olla todella onnellisia tämän hetkisestä-




perjantai 23. tammikuuta 2015

6-vuotis syndet













Meillä on juhlapäivä.
Koirapoika, rakas , kultapallero tänään jo kuusi vuotta.
Kuusi ihanaa pitkää vuotta olemme yhdessä taivaltaneet.

Onnea paljon KAAPO!!

torstai 23. tammikuuta 2014

5-vuotis synttärit




Meillä oli tänään synttärisankari.
Mamman nelijalkainen silmäterä, Kapsu, koirapoika täytti tänään jo viisi vuotta.
Paljon on näihin vuosiimme mahtunut, iloa, surua, kaikkea.
Yhteistä taivalta on taivallettu eteenpäin.
Tämän parempaa koirapoikaa en itselleni olisi koskaan osannut toivoa, mitä Kaapo on.
                             Onnea Kaapo!


maanantai 8. heinäkuuta 2013

Kesäpäiviä



Koirapoika meillä osaa nauttia kesästä.

Tosin mielellään hakeutuu metsikön puoleiselle pihanreunamalle
makoilemaan, sinne missä ei ole liian kuuma.

Vaikka meillähän on sisälläkin viileää, paistaa aurinko miten
hurmaavasti tahansa.
Ja pimeää.....
Valot saa laittaa neljän viiden aikoihin iltapäivästä, että näkee
edes jotakin.
Metsikkö.....
Suojaa....
Reunustaa...
Kätkee....
Luo jopa jonkinlaista maalaistunnelmaa.

Kyllä koirapoika voi hienosti.
Nauttii elämästä, jälleen muuton ( ties miten monennen) jälkeen.
Taitaapi olla koirapojan ja emännän kuudes yhteinen koti.
Niin.
Koirapojan kanssa pidetään majaa Forssassa.
Ollaan elämään ja itseemme tyytyväisiä.

Koirapoika on tainnut täällä jopa ylpistyä.
Sillä ei ole päivää, ettei vastaan tulisi joku, joka muistaa mainita, miten komea tai kaunis koirapoika on.

Ja koirapojalla on jälleen piha.
Oma piha.
Piha, jossa temmeltää tai makoilla.
Tosin oma vanha, pentuajan aita lyötiin heti keväällä tontin ympärille.
Osaanhan tuo vain riitti, mutta onhan tässä tätä lääniä kylliksi oleskella.
Ja on kuitenkin paljon fiksumpaa olla aidatulla pihalla, kuin näin ison koirapojan juosta jolkotella vapaana





keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Mahatautinen koirapoika parka



Koirapojan kanssa ollaan nyt sitten jo melkein kaksi viikkoa, tämän kuumeiluni ajan tehty vain ihan pakolliset pikkukävelyt ulkona,
Urospuoliskokin on ollut nämä kaksi viikkoa niin sidottu töihinsä, ettei ole sunnuntain jälkeen paljon ehtinyt auttelemaan.
Omat tekemisetkin tässä kärsii, oikein tahdo jaksaa.

Kun tähän vielä lisää koirapojan ripuli-/oksennustaudin, joka pukkasi päälle juuri sitten samaan aikaan, niin...


Eilen hinkkasin hikipäässä olohuoneen vaaleaa mattoa, kun yritin saada keltaisen oksnnuksen irtoamaan siitä. Ja ulkona ollaan saatu ravata muutama ylimääräinen kerta.

Eilen olin eläinlääkäriin puhelinyhteydessä ja kävin hakemassa apteekista Canikuria...
Niitä on koirapoika nyt napsinut, eikä nuo Canikurit ole mitään pieniä, taitaa pituusmittaakin yhdellä tabletilla olla neljä senttiä ja paksuutta etusoremeni verran.
Ja vaikka Kaapo onkin isokokoinen koiruus, joudun jokaisen suupalan vielä puolittamaan, eli sinne koirapojan nieluun pitää saada uppoamaan kaiken kaikkiaan kymmenen suupalaa.
Tuon kokoinen rotjake kun tarvitsee jo viiden tabletin kerta-annoksen.
Nyt kolmen lääkityskerran jälkeen tuntuu, että vatsa olisi rauhoittunut.
Toivottavasti.