maanantai 3. syyskuuta 2012

Antibioottikesä


Kapsu, pieni koirapoika on tänä kesänä antibiootti kyllästetty.
Kolme kuuria takana ja toivotaan, ettei tästä eteenpäin yhtään enempää jouduta syömään.

Ensin se pahalainen silmätulehdus ja kaksi jälkimmäistä kertaa on ihan, vain ja yksistään ollut tumpelon emännän syytä..... :O(

Meillä kun tänä kesänä on kahdesti käynyt hieman höpösti noiden punkkien kanssa. 

Tämä viimeinen oli ihan pohjanoteeraus, sillä koirapojan keskelle päätä jäi punkki pahalaisesta sekä "kärsä",että osa jalkoja.

Pitäisi kai järjestää jonkun sellainen "emännänkoulutus punkkien poistoon-kurssi", ennen kuin meidän taloudessa noista toimenpiteistä kunnialla tultaisiin selviämään.

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Kuvapäivitys











Kun täällä on viimeaikoina ollut niin hiljaista. Tai oikeastaan koko tämän alkaneen vuoden. 
Emäntään on iskenyt joku pahemman luokan taantuma, jota kiireeksikin joku viisaampi joskus on nimitellyt.
Ei kerkeä koirapojan blogia päivittelemään. Eipä tosin pahemmin omiaankaan.... :O(


Ollaan me sentään täällä oltu elämämme kunnossa ja innossa.
Kaikkea kivaa on ollut ja vähemmän kivaa.


Silmätulehdus joka iski ei kuulunut tuohon mukavia asioita luokkaan.
Eikä ainakaan se tippojen laitto.
Siitähän ei tullut mitään parin ensimmäisen päivän jälkeen.
Joten kipaistiin uudelleen lekuriin ja saatiin hoito antibiootteina.


No.
Eipä se antibioottien syöminen tuohon jäänyt.
Juuri eilen loppui toinen kuuri.
Punkki pahalainen oli pesiytynyt niin tiukasti tähän koirapoikaan, eikä irronnut edes kokonaan, joten tietäähän sen mitä siitä seuraa.
Vaikka karski koirapoika nyt tuosta niin moksiskaan olisi ollut...
Mutta....
Saipahan ainakin hermoheikko emäntä mielenrauhan kun haettiin apteekista eläinlääkärin määrämä kuuri ja nieltiin se tottelevaisesti viimeiseen pilleriin asti.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Kolmivuotias




Tänään meillä on kolmivuotias.
Villi ja innokas.
Karvainen kuomanen Kaapo....
Kakusta lähti ensimmäisenä nakkikynttilät.

Villikko koirapoika täytti tänään siis kolme vuotta.
Miten nopeasti tämä aika meneekään.
Juurihan tuo oli piskuinen pallero.
Puri ja riekkui....
Nyt onneksi vaan enää riekkuu.

Tulee tähän viereen kun kirjoitan.
Laskee kuolaisen kuononsa
reidelleni ja lepuuttaa sitä siinä.
Tuhisee ja vaikuttaa onnelliselta oloonsa.

Odottaan pitkiä lenkkejämme.
Vartioi minua askel askeleelta,
etten joudu hukkaan.
Ilmoittaa kotona äänekkäästi
ulkopuolisille olemassaolostaan..

Koirapoika.
Miten sinua rakastankaan.



keskiviikko 18. tammikuuta 2012

LUNTA



Nyt sitä vihdoin taas on...
Lunta.
Koirapoika saa nauttia sydämensä kyllyydestä.
Ja kyllähän tuo nauttiikin.

Kun ensimmäiset lumihiutaleet alkavat leijailla maahan.
Kulkee koirapoika kuono pystyssä, kohti taivasta.
Nuuhkii ja on kuin haluaisi imaista jokikisen putoavan hiutalee
syvälle hajunystyröidensä uumeniin.

Kun maassa on ohut valkoinen kerros
on koirapojan ihan pakko päästä peuhtaroimaan
tuo hentoinen lumi turkkiinsa.
Kraaputtaa kuona pitkin jäistä maan pintaa.

Koirapoika on talvenlapsi
Ja sen huomaa,
Oma rakas koirapoikani.