HYVÄÄ JOULUA!

Paksusti täällä voidaa...

Vaikka emäntä ei blogia olekaan jaksanut päivittää!

Jouluiloa kaikille koirakamuille!!

 

Haavoittunut poika parka

Meikäläinen on taas ollut oikein esimerkillinen koiranomistaja.

Enpä ollut huomannut koirapojan toisen takajalan kantapäähän tullutta haavaa.

Eipä tuo tosin sitä ontunut, valittanut, aristanut tai muutakaan sellaista.

Epäilen siis suuresti, 

että se sinne oli ilmestynyt samana päivänä, 

jona huomattiinkin....

Tai Noge huomasi,. en siis minä.... :O(

Ja kyllähän Kapsu jalkaa sitten silloin aristi.

Haava ei ole syvä, ennemminkin kuin olisi hiertymä.

Ei harmainta aavistustakaan vaan mistä lie tullut.

Yritin sitä sitten parhaani mukaa puhdistaa, lääkitä, 

sitoa ja kuvissa tulos.... ;O)

Kymmenisen minuuttia side pysyi paikoillaan.

Ensimmäinen meni niin pahasti solmuun jo laitettaessa, että oli pakko laittaa pois ja ottaa uusi.

Mutta sain kuin sainkin tuon paikoilleen pyristelyistä huolimatta.

Kymmenen minuuttia ja se oli revitty varpaiden päälle.

Parempi siis poistaa kokonaan.

Kapsu kaikenlisäksi näytti juuri niin loukkaantuneelta, kuin vain koirapoika voi näyttää, kun tuntee kokeneensa vääryyttä.

En siis voinut rääkätä äijää enempää.

 

Somerolla taas

No niin.

Täällä ollaan.

Taas Somerolla meinaten.

Ihmenainen tuo emäntä, 

ei oikein osaa päättää missä se meidän koti lopulta pitäisi olla.

Ihan ite laskin... tassukarvoista...

Että tää on nyt sitten jo viides koti, tai kuudes jos kennelkoti lasketaan mukaan, 
jossa meikäpoika asuu .... Ja lasketaanhan se.

 

Nyt ollaan sitten taas lähellä kaikkia läheisiä.

Saarentaaksekin voi mennä vaikka joka päivä...

Tai monta kertaa päivässä.

Ja me mennäänkin, kuten kuvista näkyy.

 

Ja mikä kivointa, ei tarvitse asua kerrostalossa.

Tulipahan sekin hoffipojan kokeiltua.

Omakotitalo on omakotitalo, ei siitä mihinkään pääse.

Ja täällä on taas niin tavattoman paljon ihmeteltävää.

Haisteltavaa ja maisteltavaa.

On tuttuja "kulmia" ja vähän vieraampia polkuja.

 

Mutta toi kuvaaminen.

Sen vois kyllä lopettaa, tai ainakin vähentää.

Tai ainakin rajoittaa, tai jotain.

Rajansa se on hoffipojallakin kuvissa keikaroinnin suhteen.

Vai mitä?

Kesäkelit vaan jatkuu

Kesäkelit senkun jatkuu. 
Kuuma on, eikä täysimääräisestä lenkkeilystä tahdo tulla mitään. Päivällä jaksaa vain sen verran, että  "pakolliset  " tulee suoritettua. Illalla onneksi on uskaltauduttu täysimittaiselle keikaukselle.

Kaapon kanssa ollaan tällä viikolla rundailtu autolla. 
Eestaa Karkkila - Forssa- Somero.
Ilmastoitu auto on onneksi upea keksintö.

Keskiviikkona Kaapolla oli kovemman luokan meno päällä. Laivakoira Ellu piti Kapsun vireystilasta huolen. 
Tosin Ellu kai totesi, ettei tätä poikaa niin vain lähimastoon päästetä  ja antoi valkoisten hampaidensa näkyä, jos liian lähelle uskaltautui.

Eilen ihmettelin, mitä Kaapo touhuilee, kun alkoi kesken kaiken ryömiä auton takaa, auton alle.
Komensin koirapoikaa pois, sillä näytti siltä, iso koira, matalan auton alla, että kiinnihän tuo tuonne jää.

Selvisi sitten kuitenkin, mitä varten siellä oltiin melkein hännänpäätä myöden.
Emäntä typerys oli mennyt ja peruuttanut luulelun päälle ja pitihän se tottakai auton alta pois hakea.


Kapsupoika täyttääkin tänään kokonaista 2,5 vuotta.
Näin se aika kuluu.


 
 

Juhannustaikoja

  Onnen aikoja
Juhannustaikoja

Koirapojalla

Hellepäiviä

Ihan vain muutama kuva, kun emäntä on niin laiska touhusitani kertoilemaan.
Kaaposta on tullut oikea luupäiden luupää.....  ;O)
Kesä ja kärpäset...
Ampiaiset ja hyttyset....
Ne taitavat tehdä tehtävänsä..........

 

Bläääähhhhh....Sulle....

Kaapo osaa...jos ken osaa. Ukkeli on taas ollut elementissään. Olemme Somerolla, jossa saa pihalla kirmata sydämensä kyllyydestä.

Tosin tänään Kaapo antoi ymmärtää, että toki vahtimistakin tarvittaisiin...
Kun selkänsä käänsi, oli tottelevainen pihavahti hovawart....HUPS vaan tien varrella syömässä ruohoa..... 
Nuuskimassa ohi kulkeneiden jälkiä..... 
Tai ihan vain viattoman näköisenä nostamassa jalkaa, viis veisaten siitä, että emäntä naama punaisena ja kurkku suorana karjui tuttua sanaa..... "tänne  "....
Oikea luupäiden ,luupää kuoriutui hoffipojasta...tuntui, kuin tuo ukkeli olisi huutelijalle vain näytellyt kieltä ja lällätellyt.....


Tuli takaisin pihalle hyvin verkkaisasti, mutta sitten mentiinkin mahan alunen jalkoja täynnä sisälle ja vauhdilla.....

Pikku-ukko

Kaapo pikku-ukko, tässä kuvassa aika tarkkaan kaksi vuotta sitten. 

Tänään on ollut muistojen päivä. 
On selailtu vanhoja valokuvia ja katseltu vanhoja videopätkiä Kaaposta. 

Lenkit jäivätkin sitten tältä päiviltä melko vähiin. Pikku-ukko kun päätti ottaa oksentelupäivän. Oli pakko päivälenkiltä kääntyä kesken kaiken takaisin kotiin. 
Nyt on taas jo hyvä, melkein seitsemän tuntia oksentamatta, ehkäpä tämä siis tästä menee sovinnolla ohitse. Taisi olla hyvä ensiapu tuo maustamaton jogurtti. Ainakin sen jälkeen on kaikki pysynyt sisällä kiitettävästi.
 

Riehakasta piknikpäivää

Kaapo (.. ja tottakai emäntäkin...) toivottavat kaikille oikein riehakasta piknikpäivää.
Vapusta Kaapo kun ei ymmärrä tuon taivaallista, mutta piknik saa veden herahtamaan kielelle missä ja milloin vain.

Aurinoinen kevätpäivä

Kaapo rakastaa, pehmeitä, karvaisia, tissuteltavia ötököitä.
Apina sai tuta nahoissaan, kumpi on pomo ja kumpi on se, joka vikisee...
 

Tämä viikonloppu on ollut aurinkoinen, lämmin ja kaunis.
Jos tässä viime viikot on kuljettu kurapuvussa, on sen nyt saanut ainakin hetkeksi heitää sivuun.
Tänään muistin pitkästä aikaa kamerankin mukaan lenkille.

Kaapo parka, joka kulkee kuonopannan kanssa saa vastaantulijat epäilemaan koirapojan luonnetta...
Vaikkei Kaapo edes kuonoaan avaa, saatika sieltä ääntäkään päästä vastaantulijoita kohdatessaan.
Kuonopanta vain on ainoa vaihtoehto, joka ei "syö" paljasta krantua kaulaan.

Olen tosin lenkeillä ihmetellyt, miten täällä suurin osa koirista käyttäytyy vastaan tullessa hyvin agressiivisesti.
Mitä pienempi koira, sen ärhäkämpi.
Mutta "pelottavimpia" ovat nuo isokokoiset ärhentelijät, jotka näyttävät siltä, että irti päästessään eivät kahta kertaa miettisi kävisivätkö koirapojan tai allekirjoittaneen kimppuun.
Omistajat saavat kaksin käsin pidellä noista hurjapäistä, eikä aina näytä edes kovin varmalta se, pitääkö omistajan ote vai ei....

Vielä kun lumesta voi nauttia

Kyllä vaan.

Tänään on Kaapon nimipäivä.

Viime viikolla oltiin viisi päivää Somerolla. Vielä kun voi nauttia lumesta ja siitähän hoffi nauttii, siitä on nautittava.

Kaapo suorastaaan rakastaa lunta. Tykkäisi varmaan, että olisi aina talvi... Toisin kuin emäntänsä.

Kyllä muuten venyy hoffipoika pitkäksi, kun melkein täyteen mittaansa itsensä ylöspäin kurkottaa....  ;O)

2-VUOTIS synttärit

Viikonloppureissussa oltiin Somerolla, yökylässä.

Jotain extraa tosin liittyi tähän viikonvaihteeseen, sillä

Rakas Pikku-Ukko täytti tänään kokonaista 2 vuotta.

 

Kapsukka odotti pöydän päässä kärsimättömänä kun emäntä väänteli mukaan otetuista tarvikkeista tämän vuotista juhlakakkua.

Välillä taisi laittaa koirapojan miettimään,

että tuleeko sitä valmista tänään vai vasta kolmevuotis päiväksi!!!!....

Oli meinaten ilmeet Kapsukalla sen oloiset, 

ettei tuo oikein uskonut emännän kykyihin.

 

Mutta jos oli kestänyt kakun teko, 

niin sen suihin hohmaisussa ei sitten turhia vitkasteltukaan.

Tekele oli näet alta aikayksikön paremmissa suissa.

Ja onhan se syöminen..... 

Päivänsankarille varsinkin,

kovasti voimille ottavaa puuhaa.

Lauantaina

Talvi vaan jatkuu. Yhtä upean lumisena kuin alkoikin.

Kaapolle tämä taitaa olla unelmien täyttymys.

Koirapoika kun ihan selvästi RAKASTAA lunta... Isolla R:llä.

Tänään sai jopa ulkoilla auringonpaisteessa, tosin haisteltiin kirpeää pakkasta siinä ohessa.

Harmitta, miten emännästä on tullut leväperäinen. Kamera kun ei nykyisin tahdo kulkea matkassa.... Ei sitten millään.

Meillä on vielä täältä Karkkilasta löytymättä paikka jossa saisi koirapoika kirmata ns. "elämänsä innosta".....

Mutta kaipa sekin vielä löytynee, tässä vasta on reilu kaksi kuukautta täällä asusteltu.

Ja sopeuduttu.....

Ollaan.

Vaikka ollaankin nyt kerrostalossa, onneksi pohjakerroksessa jonka takapihalla on patio, jonne Kaapo pääsee nuuskuttelemaan kun tahtoo.