Uudet valjaat

Kaapon herkkua on onneksi nämä hieman teerveellisemmästä päästä olevat asiat...
Mustikkakeitto Nogelta saatuna...
Hyvää............. ;O)

Tuo Kaapon vetäminen on ollut sellaista toisaikaista...
Nyt kun ollaan treenattu kävelemistä on kaikki mennyt melkoisen hyvin.
Ukkeli seuraa,pysähtyy jne kiitettävästi.
Sitten tuo koulutustilanne, jossa on paljon muita koiria...
tai kun kadulla tulee toinen koira vastaan...
vetovaihde tarttuu päälle.

Sain eilen neuvon hankkia Kaapolle Haltin reaktiovaljaat.
Sellaisia ei tämä meidän paikallinen eläinkauppamme tuntenut,
mutta löysin hieman vastaavat.
Karlien valjaat oli melko samantyyppiset.
Tosin Haltin valjaissa, kun remmi kulkee vartalon ympäri,
näissä tuo kiertää eturaajat.

Mutta pakko sanoa, tänään kun näitä on testailtu.....
ERINOMAISET!!!

Olen Mantalla, meidän koiravanhuksella kokeillut ihan
perus vedonestovaljaita, en niistä tykkännyt...
Mielestäni ne eivät paljonkaan vetämistä estäneet.
Se, mikä oli Mantalle se ykkönen, niin kuonopanta.
Mutta mielestäni tämä Kaapon uusi Lkarlien-valjas on paljon inhimillisempi,
kuin kuonon ympäri tuleva kapistus.

Hau hau maanantaina

"Tämä on nyt meidän pieni perhe."
Kaapolla ei ole enää isäntää.
Emäntä on helpottunut, mutta pieni rakas koirapoika kaipaa.
Se istuu pihalla aidan vieressä tiettyyn kellonaikaan ja katselee surullisen näköisenä.
Ihan selvästi se aina välillä muulloinkin hakeutuu aidan viereen sen näköisenä,
että odottaa toista kotiin.
Mutta kuten jo totesin aiemmin, uskon, että se unohtaa.

Vaikka Kaapo on ollut minun kanssani 24 tuntia vuorokaudessa,
minä olen pääasiassa hoitanut se hoidon, ruokkimisen ja koulutuksen,
on se kuitenkin kiintynyt myös hyvin, hyvin paljon mieheen,
rakastanut tuota koko pienellä koiran sydämellään.
Vaikka Kaapo on aina ollut kovasti minun perään, huomaan,
että nyt kun mies on mennyt, Kaapo kulkee vielä tiiviimmin perässäni.
Aivan kuin se pelkäisi, että menettää minutkin.

Meillä on nyt tullut jokin mahdoton tuhoamisvimma.
Kaikki suuhun ja palasiksi.
Kaapo, jok atähän asti on antanut kaiken olla rauhassa.
Ainakin kaksi mattoa, kukkapurkki..... ;O)
Kaikki minkä vain anastamaan pystyy.

Tänään taisi olla melkoisen rankka ilta koirakoulussa.....
Kaapo kun näytti kotiin palattuamme tältä......
Vedoton koirapoika, joka joi vettä varmaan kaksi litraa kotiin palattuamme,
sillä juomapullo oli unohtunut matkasta.

Melko hienosti Kaapo jo tottelee, tuo vetäminen vain on aivan mahdotonta,
tuolla koulutuksessa.
Vaikka olemme viimeisen viikon aikana kotona edistyneet todella paljon...

Kaapo seuraa hienosti kävelyllä, vetää tosin aina välillä,
mutta pääosin seuraa minua vierellä, kun käsken.

Mutta koirakoulussa jotenkin aina tuppaa vetovaihdepäälle.
Sen vuoksi aina mieluummin laitoin miehen koulutusiltoina ohjaamaan koiraa,
minähän koulutin sitä kaikki muut ajat kotona.
Itselläni kun on tuo vamma juuri vasemmassa kädessä jota tarvittaisiin
ja vammasta johtuen on voima kädessä melkein olematon.

No, tänään poislähtiessä Kaapo päätti riuhtaista oikein kunnolla...
Nyt on sitten sormessa oikein kunnon kipeä hankauspalovamma...... :O(

Eilen Kaapo täytti seitsemän kuukautta,
joten "piskuinen" koirapoika tuo vielä on.
Katsotaan vain niin Kaaposta tulee vielä ajan kanssa oikein mallioppilas....
Sellainen josta saan olla ylpeä.
( No, tottakai olen ylpeä jo nyt......)

Kaapo ja uusi harrastus..... :O(

Niinpä.....Kapula Kaapo järjesti minulle hieman puuhaa eilen ja tänään.
Eiliset toilailut kuvasin, tänään ei enää kestänyt kaivaa kameraa esille....

Toiseen huoneeseen asti kuului kamala kolina ja ryminä ja töminä...
Kun painelin keittiöön katsomaan, mitä ukkeli panikoi,
oli vastassa enemmän ja vähemmän kaunista katseltavaa......

Kaikki paikat kurassa
( tarkoitus ei ollut kuvata varpaitani, mutta tulkoon nekinnyt tässä esitellyiksi.....)
Ukkeli oli juossut suoraa keittiön ulko-ovesta sisään....
Liukunut koko keittiön lattiapinta-alan mitalla pitkin laminaattia ja pysähtynyt
ryminällä tikipöydän kaappeihin....
Tulos oli sen mukainen.
Ja minä.... oiekin ei tiennyt, itkeäkö vaiko nauraa... kumpaakin tuppasi tekemään.
No ei se vielä riittänyt, sillä pesuhuone on aivan toisessa päässä taloa,
joten kurassa olivat myös eteisen lattia, kodihoitohuoneen- ja pesuhuoneen lattia.... :O(

Ensin puunattiin Kaapo, sitten lattiat...
Tässä ukkeli pestynä ja sen näköisenä, etten minä...
siis minä muka... en mitään ole tehnyt.

Oli ilmeisesti ollut väsyttävää puuhaa, sillä sen jälkeen meni totaalisesti veto pois.
Koira poika oli yltä päältä paksussa ihan oikeassa ja kunnon savessa.
Eikä todellakaan siinä vaiheessa tullut edes pieneen mieleen lähteä etsimään kameraa, saadakseni tuon "savikasan" kuvattua.
Ensisijainen tavoite oli saada "savikasa" edes suurinpiirtein kunnialla pesuhuoneeseen.

Ja jos joku kuvittelee että se olisi tähän jäänyt.... ei todellakaan.
Tänään olin päivällä siivonnut, imuroinut, pessyt lattiat...
Ilta kahdeksalta meillä pestiin jälleen lattiat....
Kaapo oli ehtinyt uudellen tuonne saveen kaivelemaan.

Eilen ihmetelin ensin, missä pihalla on tuollaista ihan oikeaa savea,
multaa kylläkin löytyy.
Sitten selvisi alkulähde savelle....
Ukkeli on kaivanut pihan taaimmaisesta nurkasta aitatolppansa melkein maasta ylös...
Ja näemmä kun tarpeeksi kaivaa, mulla alta paljastuu tuota iki-ihanaa savea.
Jotta näin meillä.......... ;O)