torstai 31. joulukuuta 2009

Onnea vuodelle 2010




 

 


 

Näiden kuvien myötä,
toivottaa Kaapo kaikille hännänheiluttajille 
luurikasta vuotta 2010

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Kaapollekin uusi blogipohja



Sitä on sitten taas ukkeli oikein kunnostautunut tänään, kun meillä on 
IHANAA!!! IHANAA!!!!   ..............................
Satanut lunta......................  ;O)
Minä en niin lopulta lumesta välitä, ainakaan silloin, kun se hankaloittaa liikkumista, 
mutta iloitsen Kapsun puolesta joka on onnesta sekaisin.

 

 
Kaapon kanssa ollaan tänään ja eilen vähän leivottu....
Tosiaankin sananmukaisesti Kaapon kanssa, sillä koirapojan koko leuka ylettyy lepäämään keittiön pöydälle niin kamalan kivasti....
Ja arvata sen saattaa kuka tottakai tahtoo olla mukana joka askareessa....

Tosin oma luukin kelpaa aina silloin, kun ei parempaa ole tarjolla.....  ;O)
Kauhulla odotellaan Kaapon ensimmäistä joulua....
Kauhulla siksi, ettei osaa kuin arvailla, mitä tapahtuu joulukuuselle, kun se pirttiin kannetaan....  :O(
Toivottavasti ei mitään.
Otin tuossa jo koekäyttöön pikkukuusen tuulikaappiin muutamia viikkoja sitten ja ainakin se on saanut siinä nököttää lipaston päällä ihan rauhassa.
Tosin meillähän on ollut joka jouluine traditio, että kuusi "hirtetään kattoon"..
eli 
Naru runkoon ja kattoon kiinni...
Sillä heti kun kuusen sisälle tuo, on kuusen alla kaksi uteliasta maukujaa tarkkailemassa mitä herkkuja sieltä löytynee.
 


sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Kirmauskuvia







Oltiin Kaapon kanssa hieman juoksemassa tuolla "pellolla ja "peltotiellä".
Käveltiin tästä ensin metsän poikki paikanpäälle ja sitten alkoi kirmaus.

Ukko vaan innostui tänään niin rajusti, että otti ensin oikein kunnon super vauhdit ...juoksi suoraan kohti ja hyppäsi minua vasten vauhdilla, koko 40 kiloisen runkonsa voimalla....
Nikamat vaan paukkui meikäläisen ristiselässä, kun selkäranka tärähti sivusuunnassa...
Saa nähdä pääsenkö huomenna liikkelle, ei tainnut tykätä välilevyni hyvää Kaapon hypystä, kun jo muutenkin siellä pullistelee ja välillä äityy oireilemaan.... :O(

Mutta Kaapolla oli jumalattoman hauskaa, sillä ukko nautti suuresti,
kun maan peitti hentoinen lumivaippa.
ensi viikoksi on luvattu pakkasia paukkumaan...ei kiva...vähän saisi pakastaa,
mutta lähemmäs 20 astetta.... ei kiitos....

Lumi ...
Se tekisi terää....
Saisi vihdoin sanoa hyvästit ainakin hetkeksi tuolle kuralle,
jota tässä koko syksy on raahattu sisään.



tiistai 8. joulukuuta 2009

Pelkkää kuraa...

Ai miten niin näytän nololta.....???
Tämä on ollut pakon sanelemaa varustusta viime aikoina.
Ja silti.......
joka paikka on yltäpäältä kurassa...... sisällä....... :O(

Kaapoa tuo kura ei pahemmin tunnu haittaavan.... mitä kuraisempaa on,
sen mukavampi on kirmata.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Edes muutama kuva...






Laitetaanpa tässä huomisen 10 kuukautta synttärin kunniaksi tälläinen uusi, tosin melko yksipuolinen kuvasarja Kaaposta pitkästä aikaa tänne blogiin.
Kyllä meillä tapahtumaa ja touhua tässä bloggaustauon aikana on ehtinyt olla ihan liikaakin, mutta ei oikein ole aika ja voimat riittäneet blogin päivitykseen. Uusi koti alkaa olla kutakuinkin kunnossa ja Kaapo kotiutunut todella hienosti.

Emäntä vaan on ollut kovasti ylikuormitettu, alavireinen ja aina menossa johonkin suuntaan. Ja onhan Kaapokin huomannut sen, ettei pappaa, joka oli melkein jokapäiväinen vieras, ole näkynyt melkein kahteen viikkoon. Emännän isä kuuleman kuoli yllättäin 10 päivä ja se on vaikuttanut suuresti meidän arkeemme.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Muuttotaukoa


Eipä paljon ole päivitelty, eikä varmaan ihan hetkeen päivitelläkään ei ehdi....
Kaapokin on melkoisesti stressantunut tästä muutosta, kun juuri puoli vuotta sitten muutimme.
Olemme maanantaina menossa yksityiskoulutukseen tänne: PiskiPalvelu
katsotaan mitä tuleman pitää.


keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Kapsu sairastaa


Kaapo sairastaa, pikku-ukko parka.
Maanantaiaamuna meillä oksennettiin kerran.... ajattelin, että tuo on vain taas syönyt ruohoa, ukkeli.
Menin ja annoin sitten vielä päivällä matolääkkeenkin, kun oli olevinaan ihan kunnossa.
Illalla kahdeksan jälkeen alkoi oksentelu, pari tuntia väliä ja sitten tuo taas alkoi.
Siivosin kai oksennusta viimeisen kerran puoli kolmelta aamuyöstä ja sitten Kaapo-parka saikin onneksi nukuttua aamu yhdeksään asti.

Herättyä sama meno jatkui...
Ruoka ei maistunut....
Ei vesi....

Sain sitten ajan päivällä Saloon, kun pelkäsin jo suolitukosta, ukkelilla kun on paha tapa tunkea kaikkea suuhun, varsinkin noita kiviä.

Kaapo kuvattiin pienessä humauksessa.
Tosin ensin ei meinannut millään antaa periksi unelle...
Sitten ei taas meinannut millään heräillä, vaikka sai piikilllisen herätettäkin.
Koko ilta meni kotona pienessä tokkurassa ja nukkuma-asento oli melkoisen "raato",
kuten kuvasta näkyy.
Yhdentoista aikoihin ukkeli marssi sitten ruokakupilleen, jonne olin jättänyt päiväisen ruoan ja alkoi mussuttaa.

Aaamulla tutkin netistä, mitä Kaapon sairaudesta sanottiin...
Tosiaankin, Kaapolla todettiin sitten vatsalaukunn limakalvotulehdus.
Kun kyselin, mistä tämä voi johtua totesi eläinlääkäri, jotta koira on voinut syödä jotakin sopimatonta, esim linnun, myyrän tms

Kaapo sai lääkettä (pahoinvointiin), ensin vastaanotolla piikkinä ja kotiin mukaan tablettina.
Tosin Kaapo joka onollut kuin enkeli ottamaan lääkkeet, ei niele, ei sitten kirveelläkään lääkettään ja jouduin tilaamaan ajan Somerolta, jotta saadaan lääke piikkinä.
Tosin oli ihan hyvä, että soitintänne, sillä paikallinen eläinlääkäri tiesi sanoa, että tätä on liikkellä Somerolla, kuuleman 1-2 tapausta per päivä.
Eli tämä onkin tarttuvaa..... :O(

Sainmyös häneltä paasto-ohjeet, jotka Salon reissullaoli jääneet saamatta... kai epähuomiossa......
Tosin olin jo itse aamulla ihmetellyt kun netistä tietoa etsin, ettei meille oltu sanottu paastosta mitään, vai ajattelliko lääkäri, etten voi olla niin tyhmä, ettenkö sitä tietäisi, että pitää paastottaa....

Kaapo on edellen melkoisen huonossa kunnossa, nukkuu vain ja on mielellään pihalla,
lähdetään kohta hakemaan lääkettä.

Nyt on taas Kaapon tarkka painokin tiedossa, 38,2 kg....
Toivoa vain sopii, että tämä tästä menisi ja Kaapokin olisi taas oma itsensä;
reipas, uhmaikäinen villikkopentu!!





maanantai 7. syyskuuta 2009

Kaapo poseeraa


Tämä tuntuu aina vain olevan meillä Kaapon lemppariasento...... ;O)

Ukko alkaa olla kooltaan jo melkoinen.
Herkut pöydältä löytää äkkiä parempiin suihin.
Siis tuo tottelavaisuus???
Mitä se on ?
Ja kenen tulisi totella?
Ja ketää?

Seitsemän ja puoli kuukautta...
Ja pelkkää uhmaa.
Meinasin jo tänään koirakoulussa, että alan saada piiskaa kesken touhun..

Mietin, mitä se ohjaaja sieltä metsästä sitä risua minulle kaivaa...
Tosin kuvittelivat vain, että seuraan paremmin...
Eihän toki kaikenmaailman ihania tuoksuja voinut kertakaikkisesti
jättää väliin ja nuuskimatta..... ;O)

HAH!

Oikeassahan tuo emäntä kuitenkin oli kun sanoi minun kotona tottelevan lenkillä jo esimerkillisesti.
Mutta....
Kun koulutuksessa on niin kamalan monta kivaa koiraa ja upeaa tuoksua,
ei siellä voi millään olla esimerkillisesti.

HAH, kerran vielä, sillä....
Eilen illalla emäntä sanoi minulle,
että "Olehan ihmisiksi!!!"
Mitä se sillä tarkoitti.
Vähemmästäkin kai koiraparalla hermo menee,
kun emäntä sai 20 minuutin iltapissalenkkiin
kulumaan aikaa 1,5 tuntia...
Ihmisillä on kumma tapa jäädä suustaan kiinni ....... :O(

Viime viikkoina Kaapo on kunnostautunut tällä tuhoamisen saralla.
Tässä onneksi kyytiä on vain saanut oma lelu.
Kunnon meininki tuntuu äijällä olevan,
palasiksi vain ja uutta kehiin..... ;O)

Kaapo tuntuu tykkäävän myös virkkamisesta,
samoin kuin kaikista muistakin "askareista".
Tämä tosin ei emäntää oikein tunnu miellyttävän.
Eikä tosin jälki ei ihan samanlaista jostain kumman syystä ole, kuin emännän tekeleissä, ainakaan vielä....
Mutta ehkä tuo taito karttuu, kun oikein harjoittelee.

Sanovat pihavahdiksi.....
Alkaahan se vähemmästäkin laiskotamaan... ainainen vahtiminen.
Onneksi on edes jonkinmoinen aita mihin nojailla...
Täällä minä sitä notkun kulmilla,
ei siis kananta tulla ryppyilemään...... ;O)

lauantai 29. elokuuta 2009

Uudet valjaat

Kaapon herkkua on onneksi nämä hieman teerveellisemmästä päästä olevat asiat...
Mustikkakeitto Nogelta saatuna...
Hyvää............. ;O)

Tuo Kaapon vetäminen on ollut sellaista toisaikaista...
Nyt kun ollaan treenattu kävelemistä on kaikki mennyt melkoisen hyvin.
Ukkeli seuraa,pysähtyy jne kiitettävästi.
Sitten tuo koulutustilanne, jossa on paljon muita koiria...
tai kun kadulla tulee toinen koira vastaan...
vetovaihde tarttuu päälle.

Sain eilen neuvon hankkia Kaapolle Haltin reaktiovaljaat.
Sellaisia ei tämä meidän paikallinen eläinkauppamme tuntenut,
mutta löysin hieman vastaavat.
Karlien valjaat oli melko samantyyppiset.
Tosin Haltin valjaissa, kun remmi kulkee vartalon ympäri,
näissä tuo kiertää eturaajat.

Mutta pakko sanoa, tänään kun näitä on testailtu.....
ERINOMAISET!!!

Olen Mantalla, meidän koiravanhuksella kokeillut ihan
perus vedonestovaljaita, en niistä tykkännyt...
Mielestäni ne eivät paljonkaan vetämistä estäneet.
Se, mikä oli Mantalle se ykkönen, niin kuonopanta.
Mutta mielestäni tämä Kaapon uusi Lkarlien-valjas on paljon inhimillisempi,
kuin kuonon ympäri tuleva kapistus.




maanantai 24. elokuuta 2009

Hau hau maanantaina

"Tämä on nyt meidän pieni perhe."
Kaapolla ei ole enää isäntää.
Emäntä on helpottunut, mutta pieni rakas koirapoika kaipaa.
Se istuu pihalla aidan vieressä tiettyyn kellonaikaan ja katselee surullisen näköisenä.
Ihan selvästi se aina välillä muulloinkin hakeutuu aidan viereen sen näköisenä,
että odottaa toista kotiin.
Mutta kuten jo totesin aiemmin, uskon, että se unohtaa.

Vaikka Kaapo on ollut minun kanssani 24 tuntia vuorokaudessa,
minä olen pääasiassa hoitanut se hoidon, ruokkimisen ja koulutuksen,
on se kuitenkin kiintynyt myös hyvin, hyvin paljon mieheen,
rakastanut tuota koko pienellä koiran sydämellään.
Vaikka Kaapo on aina ollut kovasti minun perään, huomaan,
että nyt kun mies on mennyt, Kaapo kulkee vielä tiiviimmin perässäni.
Aivan kuin se pelkäisi, että menettää minutkin.

Meillä on nyt tullut jokin mahdoton tuhoamisvimma.
Kaikki suuhun ja palasiksi.
Kaapo, jok atähän asti on antanut kaiken olla rauhassa.
Ainakin kaksi mattoa, kukkapurkki..... ;O)
Kaikki minkä vain anastamaan pystyy.

Tänään taisi olla melkoisen rankka ilta koirakoulussa.....
Kaapo kun näytti kotiin palattuamme tältä......
Vedoton koirapoika, joka joi vettä varmaan kaksi litraa kotiin palattuamme,
sillä juomapullo oli unohtunut matkasta.

Melko hienosti Kaapo jo tottelee, tuo vetäminen vain on aivan mahdotonta,
tuolla koulutuksessa.
Vaikka olemme viimeisen viikon aikana kotona edistyneet todella paljon...

Kaapo seuraa hienosti kävelyllä, vetää tosin aina välillä,
mutta pääosin seuraa minua vierellä, kun käsken.

Mutta koirakoulussa jotenkin aina tuppaa vetovaihdepäälle.
Sen vuoksi aina mieluummin laitoin miehen koulutusiltoina ohjaamaan koiraa,
minähän koulutin sitä kaikki muut ajat kotona.
Itselläni kun on tuo vamma juuri vasemmassa kädessä jota tarvittaisiin
ja vammasta johtuen on voima kädessä melkein olematon.

No, tänään poislähtiessä Kaapo päätti riuhtaista oikein kunnolla...
Nyt on sitten sormessa oikein kunnon kipeä hankauspalovamma...... :O(

Eilen Kaapo täytti seitsemän kuukautta,
joten "piskuinen" koirapoika tuo vielä on.
Katsotaan vain niin Kaaposta tulee vielä ajan kanssa oikein mallioppilas....
Sellainen josta saan olla ylpeä.
( No, tottakai olen ylpeä jo nyt......)



keskiviikko 19. elokuuta 2009

Kaapo ja uusi harrastus..... :O(

Niinpä.....Kapula Kaapo järjesti minulle hieman puuhaa eilen ja tänään.
Eiliset toilailut kuvasin, tänään ei enää kestänyt kaivaa kameraa esille....

Toiseen huoneeseen asti kuului kamala kolina ja ryminä ja töminä...
Kun painelin keittiöön katsomaan, mitä ukkeli panikoi,
oli vastassa enemmän ja vähemmän kaunista katseltavaa......
Kaikki paikat kurassa
( tarkoitus ei ollut kuvata varpaitani, mutta tulkoon nekinnyt tässä esitellyiksi.....)
Ukkeli oli juossut suoraa keittiön ulko-ovesta sisään....
Liukunut koko keittiön lattiapinta-alan mitalla pitkin laminaattia ja pysähtynyt
ryminällä tikipöydän kaappeihin....
Tulos oli sen mukainen.
Ja minä.... oiekin ei tiennyt, itkeäkö vaiko nauraa... kumpaakin tuppasi tekemään.
No ei se vielä riittänyt, sillä pesuhuone on aivan toisessa päässä taloa,
joten kurassa olivat myös eteisen lattia, kodihoitohuoneen- ja pesuhuoneen lattia.... :O(


Ensin puunattiin Kaapo, sitten lattiat...
Tässä ukkeli pestynä ja sen näköisenä, etten minä...
siis minä muka... en mitään ole tehnyt.

Oli ilmeisesti ollut väsyttävää puuhaa, sillä sen jälkeen meni totaalisesti veto pois.
Koira poika oli yltä päältä paksussa ihan oikeassa ja kunnon savessa.
Eikä todellakaan siinä vaiheessa tullut edes pieneen mieleen lähteä etsimään kameraa, saadakseni tuon "savikasan" kuvattua.
Ensisijainen tavoite oli saada "savikasa" edes suurinpiirtein kunnialla pesuhuoneeseen.


Ja jos joku kuvittelee että se olisi tähän jäänyt.... ei todellakaan.
Tänään olin päivällä siivonnut, imuroinut, pessyt lattiat...
Ilta kahdeksalta meillä pestiin jälleen lattiat....
Kaapo oli ehtinyt uudellen tuonne saveen kaivelemaan.

Eilen ihmetelin ensin, missä pihalla on tuollaista ihan oikeaa savea,
multaa kylläkin löytyy.
Sitten selvisi alkulähde savelle....
Ukkeli on kaivanut pihan taaimmaisesta nurkasta aitatolppansa melkein maasta ylös...
Ja näemmä kun tarpeeksi kaivaa, mulla alta paljastuu tuota iki-ihanaa savea.
Jotta näin meillä.......... ;O)

torstai 23. heinäkuuta 2009

Puoli vuotias

Kaapo täytti tänään puoli vuotta, ONNEA UKKELI!!!!!!

Kaapo on taas kuin ei olisi todella kipeä ollutkaan.

Oltiin peltotiellä juoksentelemassa illalla.
Näissä kuvissa siis tuo meidän "liian lihava"-tuomion saanut ukkeli

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Panostiitti

Niinhän siinä sitten kävi, että Kaapo sai tänään diagnoosin ja "tuomion".......LIIAN LIHAVA!!!

Kaksi viikkoa sitten ukko alkoi valittaa oikeaa etu jalkaansa aina silloin tällöin. Tunnustellen tai vääntäen ei mistään kuitenkaan erityisesti sattunut....
Jo silloin lääkäri väläytti kasvukipujen mahdollisuutta ja eteenpäin mentiin kipulääkkeellä ja totaalisella levolla....
Vaan ken vilkkaan hoffipojan tuntee tietänee,.... mikä mahdottomuus tuo on..

Kaikki näytti ajankuluun paremmalta, vaan viime torstaina yllättäin ukkeli alkoi nilkuttaa samaista tassuaan... '
Eikä mennyt varmaan tuntiakaan, kun koko tassu oli poissa käytöstä... Ukkeli oli makuupotilas ja vain itki ja valitti...
Kaapo piti kantamalla siirtää omalle paikalleen nukkumaan.

Eipä saatu aamulla aikaa ukkelille samalta lääkäriasemalta, jolla olimme ensimmäisen kerran käyneet,vaan Kuninkaantien lääkäriasema pysyti palvelemaan nopeammin......
ja niin perjantaiaamuna lähdimme kiikuttamaan melkein jalatonta ukkoa Halikkoon. No oppihan Kaapo sitten nilkuttamaan kolmella tassulla mutta kivut olivat valtavat itkusta päätellen....
Kaapo jäi tunniksi sisään asemalle kuvattavaksi joka tehtiin kevyessä huumauksessa.
Kun sitten menimme ukkelia hakemaan alkoi hirvittävä itku kun hänet päästettiin heräämökopista meidän luoksemme.
Eläinlääkäri kiiruhti "hätiin", kunnes kerroimme sen olevan vain Kaapon normaalia "ikävä-itkua", jolla hän kertoo mitä on tapahtunut ja miten on kaivannut...... ;O)

Röntgen kuvissa ei kuuleman näkynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa, luusto oli kehittynyt hyvin ja kaikki näytti olevan kunnossa. Eläinlääkäri puhui kenties hermon tai jänteen repeämästä, mutta ehdotti vielä ajan varaamista maanantaina paikalla olevalle ortopedille, jok aosaa lukea kuvat paremmin.
Katsottaisiin sitten jatkotoimenpiteitä. Kaapo oli saanut kipupiikin, sekä vahvan opiaattilaastarin jotka helpottaisivat ukkelin olotilaa. Perjantaipäivä meni sekavissa merkeissä.... Johtuen varmaankin osittain lääkityksestä, osittain nukutuksesta.

Kolmella tassulla Kaapo hyppi välittömästi meidän kummankin peräämme, mikäli poistuimme näköpiiristä.... pelkäsi kai jäävänsä yksin...... Eilen sunnuntaina ukkeli taas jo alkoi ottaa juoksuaskelia, joita yritimme toppuutella, sillä tarkoitus oli edelleen liikkua varovasti ja pikkuhiljaa.

Tänään oli sitten tuon ortopedin vastaanotto.
Nainen ilmoitti heti, että koira on liian lihava ja pitää kuuleman laittaa tapakoulutukseen!!
Ensi kosketus sai minut välittömästi päättämään, että tästä naisesta minä en pidä, on miten asiantuntija tahansa...
No Kaapon saama diagnoosi oli jokatapauksessa "Panostiitti-kasvukehitys-häiriö", kuten papereissa luki ......
On niin hiton vaikea sana, että huomannen kirjoittavani sen joka toinen kerta oikein ja jok atoinen väärin.......... ;O).........
Toisinsanoen tutummin tuo on sama, kuin kasvukivut.
Eli koiruus on kasvanut liian nopeasti ja hoitona dietti....
Pelkälle nappulalle, eli Kaapon rakastama puuro ja raaka liha tulivat ehdottomaan pannaan....... :O(
Yritin löytää juttuja tuosta aiheesta, mutta mistään en löytänyt ainakaan toistaiseksi sellaista, missä sen aiheuttajaksi olisi mainittu liika lihavuus.
Olen myös hyvin kummissani, kun ensimmäiseltä eläinlääkäriltä juuri kyselin, että onko Kaapo liian lihava, sillä mielestäni on pulskistunut......... Mutta eläinlääkäri totesi koiran olevan ihan sopivan kokoinen.
Eikä myöskään perjantainen eläinlääkäri pitänyt koiraa pulskana.
Totta on, että Kaapo on iso kokoinen ja varmaankin liian lihava, jos näin ammatti-ihminen sanoo, ihmetteln vain hyvin erilaisai näkökantoja saman alan edustajilta..... Kaapo täyttää torstaina puoli vuotta ja viiem viikon mitat olivat säkä: n.61 cm ja paino 33,1 kg........Eli isokokoinen uros.

No pääasia kuitenkin on, että vaiva on hoidettavissa, eikä siitä tule jäämään mitään vakavampaa...... Nyt ollaan sitten dietillä ja kipulääkkeillä......
Olisikohan ny thyvä hetki aloittaa emännänkin oma diettinsä.........Ei vaan tainnut uskaltaa tuo ortopedi emännälle sanoa mitään tämän ulkomuodosta............. ;O)

Helpotuksen huokaus oli erittäin syvä siitä, ettei Kaapo-ukkelilla lopulta ollut "tämän pahempi", vaikkakin kivulias vaiva

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Lääkäriin


Kipulääkkeitä on tähän asti syöty ja ukkeli on ollut ilman kipuja ja muutenkin ihan normaali.

Kaapo meni yhtäkkiä eilen illalla pahemmaksi.
Eilen illalla yhtäkkiä Kaapeli vaan alkoi ontua tuota kipeää tassua ( tähän asti ensimmäinen kerta kun ontui, on vain valittanut kipua)
Meni ehkä kymmenen minuuttia kun ei pystnyt enää kävelemään lainkaan.
Pienikin kääntyminen tuotti hirveän itkun............. :O(

34 kiloista ukkelia piti kantaa......
Ny tollaan lähdössä Halikkoon kuvattavaksi.
Yö meni kipulääkkeillä jotenkuten.
Pelottaa.......... :O(

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Kakunteko puuhissa

Eilen oli Nogen nimpparit ja piti tietysti tehdä mansikkakakkua.
Minulla oli kaksi tosi innokasta urospuoleista apulaista siinä puuhassa.


Kaapolla ainakin tuntui olevan meno päällä......
Tai ainakin siltä se näytti , että kovasti teki mieli ukolla kokonaan vispauskulhoon...... ;O)

Ja sitten oli lopputuloskin sen näköinen................ ;O)

On tämä elämä niin vaikeaa, niin vaikeaa......
Kun on pakko pitää yliaktiivista hoffipoikaa hyppely-, juoksu- riehumiskiellossa.
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Kaapo sitten purkaa ylimääräisen energiansa kiellettyyn pureskeluun ja muuhun yhtä mukavaa..... :O(
Mietitty on, mutta sen verran toivottomia ollaan, ettei olla keksitty vaihtoehtoista tarpeeksi aktiivista toimintaa.


keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Lääkärireissu

Tänään sitten oli edessä lääkärikäynti, kun Kaapon oireilu ei vaan ottanut laantuakseen.
Ukkeli ulisi aina välillä siihen malliin, että tasan ja tarkkaan jonnekin sattuu ja kovin .....
Mutta kun ei vaan kotikonstein saatu selkoa, että minne....

Suurinpiirtein vaiva saatiin rajattua oikean puolen korvaan ja eturaajan välimaastoon....
Mutta oliko kipeänä lopulta jalka vai korva.....

Somerolta passittivat suoraa päätä pelkän soiton perusteella Saloon, täällä kun ei ole röntgeniä, mikäli sellaiselle olisi ollut tarvetta.

Röntgenissä ei kuitenkaan käyty, kun lääkäri esitti vaihtoehdoiksi sitä tai kokeilua ensin kahden viikon kipulääkityksellä...
Kun jahkailin, kumpi olisi parempi... tein päätöksen lääkärin lauseen perusteella; "röntgen ei vaivaa paranna"....
Tosin hän vielä totesi, että todennäköisesti kuvissa ei edes näy mitään, koska koira ei kuitenkaan edes onnu jalkaansa.

Niin, kipupiste sitten lääkärin tunnusteluissa löytyi oikeasta olkanivelestä.
Syytä sille ei nyt ole tiedossa, joko kasvukipua, tai ukkeli on kenties "nitkauttanut" käpälänsä juostessa.
Lenkkeilystä tuo ei kuitenkaan ole voinut aiheutua, sillä niitä olemme harrastaneet todella maltillisesti.
Pääasiassa Kaapo juoksentelee vapaana, minkä juoksee.

Nyt on kahden viikon hyppely- ja juoksukielto. Pihallakaan ei kuuleman saisi olla vapaana, vain hihnassa............. :O(

Jos vaiva ei tokene, sitten kuvaukseen ja entä sitten.....?????
Lääkäri mainitsi jopa sanan "leikkaus"....................... :O(
Eli se on kai pahin vaihtohto!!!

Kaapo on löytönyt muuten uuden istuskelu ja nukkumapaikan tässä viikonlopulla!
Isäntä kyllä komeasti aikoinaan myötäili minua kun ilmoitin, että sohvalle ei Kaapolla ole mitään asiaa!!
"EI; EI!" Ei sohvalle.......
Ja kas kummaa, kuka mahtoi lauantaina komentaa Kaapon alas sohvalta, kun ukkeli kiipesi siihen tuhisemaan meidän väliimme........
EI KUMPIKAAN...............:o)



lauantai 4. heinäkuuta 2009

Kaapon kamut

Vaikka tämä onkin Kaapon blogi,

tulee tottakai puhe aina välillä muistkain meidänKaapon kotikamuista.

Laitetaan siis tänään heidän kuvansa tänne, etteivät ole vain pelkkiä nimiä postauksissa.............. ;O)


Manta-vanhus 12,5 vuotta


Siiri 4 vuotta


Petteri 6 vuotta