Panostiitti

Niinhän siinä sitten kävi, että Kaapo sai tänään diagnoosin ja "tuomion".......LIIAN LIHAVA!!!

Kaksi viikkoa sitten ukko alkoi valittaa oikeaa etu jalkaansa aina silloin tällöin. Tunnustellen tai vääntäen ei mistään kuitenkaan erityisesti sattunut....
Jo silloin lääkäri väläytti kasvukipujen mahdollisuutta ja eteenpäin mentiin kipulääkkeellä ja totaalisella levolla....
Vaan ken vilkkaan hoffipojan tuntee tietänee,.... mikä mahdottomuus tuo on..

Kaikki näytti ajankuluun paremmalta, vaan viime torstaina yllättäin ukkeli alkoi nilkuttaa samaista tassuaan... '
Eikä mennyt varmaan tuntiakaan, kun koko tassu oli poissa käytöstä... Ukkeli oli makuupotilas ja vain itki ja valitti...
Kaapo piti kantamalla siirtää omalle paikalleen nukkumaan.

Eipä saatu aamulla aikaa ukkelille samalta lääkäriasemalta, jolla olimme ensimmäisen kerran käyneet,vaan Kuninkaantien lääkäriasema pysyti palvelemaan nopeammin......
ja niin perjantaiaamuna lähdimme kiikuttamaan melkein jalatonta ukkoa Halikkoon. No oppihan Kaapo sitten nilkuttamaan kolmella tassulla mutta kivut olivat valtavat itkusta päätellen....
Kaapo jäi tunniksi sisään asemalle kuvattavaksi joka tehtiin kevyessä huumauksessa.
Kun sitten menimme ukkelia hakemaan alkoi hirvittävä itku kun hänet päästettiin heräämökopista meidän luoksemme.
Eläinlääkäri kiiruhti "hätiin", kunnes kerroimme sen olevan vain Kaapon normaalia "ikävä-itkua", jolla hän kertoo mitä on tapahtunut ja miten on kaivannut...... ;O)

Röntgen kuvissa ei kuuleman näkynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa, luusto oli kehittynyt hyvin ja kaikki näytti olevan kunnossa. Eläinlääkäri puhui kenties hermon tai jänteen repeämästä, mutta ehdotti vielä ajan varaamista maanantaina paikalla olevalle ortopedille, jok aosaa lukea kuvat paremmin.
Katsottaisiin sitten jatkotoimenpiteitä. Kaapo oli saanut kipupiikin, sekä vahvan opiaattilaastarin jotka helpottaisivat ukkelin olotilaa. Perjantaipäivä meni sekavissa merkeissä.... Johtuen varmaankin osittain lääkityksestä, osittain nukutuksesta.

Kolmella tassulla Kaapo hyppi välittömästi meidän kummankin peräämme, mikäli poistuimme näköpiiristä.... pelkäsi kai jäävänsä yksin...... Eilen sunnuntaina ukkeli taas jo alkoi ottaa juoksuaskelia, joita yritimme toppuutella, sillä tarkoitus oli edelleen liikkua varovasti ja pikkuhiljaa.

Tänään oli sitten tuon ortopedin vastaanotto.
Nainen ilmoitti heti, että koira on liian lihava ja pitää kuuleman laittaa tapakoulutukseen!!
Ensi kosketus sai minut välittömästi päättämään, että tästä naisesta minä en pidä, on miten asiantuntija tahansa...
No Kaapon saama diagnoosi oli jokatapauksessa "Panostiitti-kasvukehitys-häiriö", kuten papereissa luki ......
On niin hiton vaikea sana, että huomannen kirjoittavani sen joka toinen kerta oikein ja jok atoinen väärin.......... ;O).........
Toisinsanoen tutummin tuo on sama, kuin kasvukivut.
Eli koiruus on kasvanut liian nopeasti ja hoitona dietti....
Pelkälle nappulalle, eli Kaapon rakastama puuro ja raaka liha tulivat ehdottomaan pannaan....... :O(
Yritin löytää juttuja tuosta aiheesta, mutta mistään en löytänyt ainakaan toistaiseksi sellaista, missä sen aiheuttajaksi olisi mainittu liika lihavuus.
Olen myös hyvin kummissani, kun ensimmäiseltä eläinlääkäriltä juuri kyselin, että onko Kaapo liian lihava, sillä mielestäni on pulskistunut......... Mutta eläinlääkäri totesi koiran olevan ihan sopivan kokoinen.
Eikä myöskään perjantainen eläinlääkäri pitänyt koiraa pulskana.
Totta on, että Kaapo on iso kokoinen ja varmaankin liian lihava, jos näin ammatti-ihminen sanoo, ihmetteln vain hyvin erilaisai näkökantoja saman alan edustajilta..... Kaapo täyttää torstaina puoli vuotta ja viiem viikon mitat olivat säkä: n.61 cm ja paino 33,1 kg........Eli isokokoinen uros.

No pääasia kuitenkin on, että vaiva on hoidettavissa, eikä siitä tule jäämään mitään vakavampaa...... Nyt ollaan sitten dietillä ja kipulääkkeillä......
Olisikohan ny thyvä hetki aloittaa emännänkin oma diettinsä.........Ei vaan tainnut uskaltaa tuo ortopedi emännälle sanoa mitään tämän ulkomuodosta............. ;O)

Helpotuksen huokaus oli erittäin syvä siitä, ettei Kaapo-ukkelilla lopulta ollut "tämän pahempi", vaikkakin kivulias vaiva