keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Kapsu sairastaa


Kaapo sairastaa, pikku-ukko parka.
Maanantaiaamuna meillä oksennettiin kerran.... ajattelin, että tuo on vain taas syönyt ruohoa, ukkeli.
Menin ja annoin sitten vielä päivällä matolääkkeenkin, kun oli olevinaan ihan kunnossa.
Illalla kahdeksan jälkeen alkoi oksentelu, pari tuntia väliä ja sitten tuo taas alkoi.
Siivosin kai oksennusta viimeisen kerran puoli kolmelta aamuyöstä ja sitten Kaapo-parka saikin onneksi nukuttua aamu yhdeksään asti.

Herättyä sama meno jatkui...
Ruoka ei maistunut....
Ei vesi....

Sain sitten ajan päivällä Saloon, kun pelkäsin jo suolitukosta, ukkelilla kun on paha tapa tunkea kaikkea suuhun, varsinkin noita kiviä.

Kaapo kuvattiin pienessä humauksessa.
Tosin ensin ei meinannut millään antaa periksi unelle...
Sitten ei taas meinannut millään heräillä, vaikka sai piikilllisen herätettäkin.
Koko ilta meni kotona pienessä tokkurassa ja nukkuma-asento oli melkoisen "raato",
kuten kuvasta näkyy.
Yhdentoista aikoihin ukkeli marssi sitten ruokakupilleen, jonne olin jättänyt päiväisen ruoan ja alkoi mussuttaa.

Aaamulla tutkin netistä, mitä Kaapon sairaudesta sanottiin...
Tosiaankin, Kaapolla todettiin sitten vatsalaukunn limakalvotulehdus.
Kun kyselin, mistä tämä voi johtua totesi eläinlääkäri, jotta koira on voinut syödä jotakin sopimatonta, esim linnun, myyrän tms

Kaapo sai lääkettä (pahoinvointiin), ensin vastaanotolla piikkinä ja kotiin mukaan tablettina.
Tosin Kaapo joka onollut kuin enkeli ottamaan lääkkeet, ei niele, ei sitten kirveelläkään lääkettään ja jouduin tilaamaan ajan Somerolta, jotta saadaan lääke piikkinä.
Tosin oli ihan hyvä, että soitintänne, sillä paikallinen eläinlääkäri tiesi sanoa, että tätä on liikkellä Somerolla, kuuleman 1-2 tapausta per päivä.
Eli tämä onkin tarttuvaa..... :O(

Sainmyös häneltä paasto-ohjeet, jotka Salon reissullaoli jääneet saamatta... kai epähuomiossa......
Tosin olin jo itse aamulla ihmetellyt kun netistä tietoa etsin, ettei meille oltu sanottu paastosta mitään, vai ajattelliko lääkäri, etten voi olla niin tyhmä, ettenkö sitä tietäisi, että pitää paastottaa....

Kaapo on edellen melkoisen huonossa kunnossa, nukkuu vain ja on mielellään pihalla,
lähdetään kohta hakemaan lääkettä.

Nyt on taas Kaapon tarkka painokin tiedossa, 38,2 kg....
Toivoa vain sopii, että tämä tästä menisi ja Kaapokin olisi taas oma itsensä;
reipas, uhmaikäinen villikkopentu!!





maanantai 7. syyskuuta 2009

Kaapo poseeraa


Tämä tuntuu aina vain olevan meillä Kaapon lemppariasento...... ;O)

Ukko alkaa olla kooltaan jo melkoinen.
Herkut pöydältä löytää äkkiä parempiin suihin.
Siis tuo tottelavaisuus???
Mitä se on ?
Ja kenen tulisi totella?
Ja ketää?

Seitsemän ja puoli kuukautta...
Ja pelkkää uhmaa.
Meinasin jo tänään koirakoulussa, että alan saada piiskaa kesken touhun..

Mietin, mitä se ohjaaja sieltä metsästä sitä risua minulle kaivaa...
Tosin kuvittelivat vain, että seuraan paremmin...
Eihän toki kaikenmaailman ihania tuoksuja voinut kertakaikkisesti
jättää väliin ja nuuskimatta..... ;O)

HAH!

Oikeassahan tuo emäntä kuitenkin oli kun sanoi minun kotona tottelevan lenkillä jo esimerkillisesti.
Mutta....
Kun koulutuksessa on niin kamalan monta kivaa koiraa ja upeaa tuoksua,
ei siellä voi millään olla esimerkillisesti.

HAH, kerran vielä, sillä....
Eilen illalla emäntä sanoi minulle,
että "Olehan ihmisiksi!!!"
Mitä se sillä tarkoitti.
Vähemmästäkin kai koiraparalla hermo menee,
kun emäntä sai 20 minuutin iltapissalenkkiin
kulumaan aikaa 1,5 tuntia...
Ihmisillä on kumma tapa jäädä suustaan kiinni ....... :O(

Viime viikkoina Kaapo on kunnostautunut tällä tuhoamisen saralla.
Tässä onneksi kyytiä on vain saanut oma lelu.
Kunnon meininki tuntuu äijällä olevan,
palasiksi vain ja uutta kehiin..... ;O)

Kaapo tuntuu tykkäävän myös virkkamisesta,
samoin kuin kaikista muistakin "askareista".
Tämä tosin ei emäntää oikein tunnu miellyttävän.
Eikä tosin jälki ei ihan samanlaista jostain kumman syystä ole, kuin emännän tekeleissä, ainakaan vielä....
Mutta ehkä tuo taito karttuu, kun oikein harjoittelee.

Sanovat pihavahdiksi.....
Alkaahan se vähemmästäkin laiskotamaan... ainainen vahtiminen.
Onneksi on edes jonkinmoinen aita mihin nojailla...
Täällä minä sitä notkun kulmilla,
ei siis kananta tulla ryppyilemään...... ;O)