Kaapo poseeraa

Tämä tuntuu aina vain olevan meillä Kaapon lemppariasento...... ;O)

Ukko alkaa olla kooltaan jo melkoinen.
Herkut pöydältä löytää äkkiä parempiin suihin.
Siis tuo tottelavaisuus???
Mitä se on ?
Ja kenen tulisi totella?
Ja ketää?

Seitsemän ja puoli kuukautta...
Ja pelkkää uhmaa.
Meinasin jo tänään koirakoulussa, että alan saada piiskaa kesken touhun..

Mietin, mitä se ohjaaja sieltä metsästä sitä risua minulle kaivaa...
Tosin kuvittelivat vain, että seuraan paremmin...
Eihän toki kaikenmaailman ihania tuoksuja voinut kertakaikkisesti
jättää väliin ja nuuskimatta..... ;O)

HAH!

Oikeassahan tuo emäntä kuitenkin oli kun sanoi minun kotona tottelevan lenkillä jo esimerkillisesti.
Mutta....
Kun koulutuksessa on niin kamalan monta kivaa koiraa ja upeaa tuoksua,
ei siellä voi millään olla esimerkillisesti.

HAH, kerran vielä, sillä....
Eilen illalla emäntä sanoi minulle,
että "Olehan ihmisiksi!!!"
Mitä se sillä tarkoitti.
Vähemmästäkin kai koiraparalla hermo menee,
kun emäntä sai 20 minuutin iltapissalenkkiin
kulumaan aikaa 1,5 tuntia...
Ihmisillä on kumma tapa jäädä suustaan kiinni ....... :O(

Viime viikkoina Kaapo on kunnostautunut tällä tuhoamisen saralla.
Tässä onneksi kyytiä on vain saanut oma lelu.
Kunnon meininki tuntuu äijällä olevan,
palasiksi vain ja uutta kehiin..... ;O)

Kaapo tuntuu tykkäävän myös virkkamisesta,
samoin kuin kaikista muistakin "askareista".
Tämä tosin ei emäntää oikein tunnu miellyttävän.
Eikä tosin jälki ei ihan samanlaista jostain kumman syystä ole, kuin emännän tekeleissä, ainakaan vielä....
Mutta ehkä tuo taito karttuu, kun oikein harjoittelee.

Sanovat pihavahdiksi.....
Alkaahan se vähemmästäkin laiskotamaan... ainainen vahtiminen.
Onneksi on edes jonkinmoinen aita mihin nojailla...
Täällä minä sitä notkun kulmilla,
ei siis kananta tulla ryppyilemään...... ;O)