maanantai 24. elokuuta 2009

Hau hau maanantaina

"Tämä on nyt meidän pieni perhe."
Kaapolla ei ole enää isäntää.
Emäntä on helpottunut, mutta pieni rakas koirapoika kaipaa.
Se istuu pihalla aidan vieressä tiettyyn kellonaikaan ja katselee surullisen näköisenä.
Ihan selvästi se aina välillä muulloinkin hakeutuu aidan viereen sen näköisenä,
että odottaa toista kotiin.
Mutta kuten jo totesin aiemmin, uskon, että se unohtaa.

Vaikka Kaapo on ollut minun kanssani 24 tuntia vuorokaudessa,
minä olen pääasiassa hoitanut se hoidon, ruokkimisen ja koulutuksen,
on se kuitenkin kiintynyt myös hyvin, hyvin paljon mieheen,
rakastanut tuota koko pienellä koiran sydämellään.
Vaikka Kaapo on aina ollut kovasti minun perään, huomaan,
että nyt kun mies on mennyt, Kaapo kulkee vielä tiiviimmin perässäni.
Aivan kuin se pelkäisi, että menettää minutkin.

Meillä on nyt tullut jokin mahdoton tuhoamisvimma.
Kaikki suuhun ja palasiksi.
Kaapo, jok atähän asti on antanut kaiken olla rauhassa.
Ainakin kaksi mattoa, kukkapurkki..... ;O)
Kaikki minkä vain anastamaan pystyy.

Tänään taisi olla melkoisen rankka ilta koirakoulussa.....
Kaapo kun näytti kotiin palattuamme tältä......
Vedoton koirapoika, joka joi vettä varmaan kaksi litraa kotiin palattuamme,
sillä juomapullo oli unohtunut matkasta.

Melko hienosti Kaapo jo tottelee, tuo vetäminen vain on aivan mahdotonta,
tuolla koulutuksessa.
Vaikka olemme viimeisen viikon aikana kotona edistyneet todella paljon...

Kaapo seuraa hienosti kävelyllä, vetää tosin aina välillä,
mutta pääosin seuraa minua vierellä, kun käsken.

Mutta koirakoulussa jotenkin aina tuppaa vetovaihdepäälle.
Sen vuoksi aina mieluummin laitoin miehen koulutusiltoina ohjaamaan koiraa,
minähän koulutin sitä kaikki muut ajat kotona.
Itselläni kun on tuo vamma juuri vasemmassa kädessä jota tarvittaisiin
ja vammasta johtuen on voima kädessä melkein olematon.

No, tänään poislähtiessä Kaapo päätti riuhtaista oikein kunnolla...
Nyt on sitten sormessa oikein kunnon kipeä hankauspalovamma...... :O(

Eilen Kaapo täytti seitsemän kuukautta,
joten "piskuinen" koirapoika tuo vielä on.
Katsotaan vain niin Kaaposta tulee vielä ajan kanssa oikein mallioppilas....
Sellainen josta saan olla ylpeä.
( No, tottakai olen ylpeä jo nyt......)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!