Kaapo rakastaa, pehmeitä, karvaisia, tissuteltavia ötököitä.
Apina sai tuta nahoissaan, kumpi on pomo ja kumpi on se, joka vikisee...
Tämä viikonloppu on ollut aurinkoinen, lämmin ja kaunis.
Jos tässä viime viikot on kuljettu kurapuvussa, on sen nyt saanut ainakin hetkeksi heitää sivuun.
Tänään muistin pitkästä aikaa kamerankin mukaan lenkille.
Kaapo parka, joka kulkee kuonopannan kanssa saa vastaantulijat epäilemaan koirapojan luonnetta...
Vaikkei Kaapo edes kuonoaan avaa, saatika sieltä ääntäkään päästä vastaantulijoita kohdatessaan.
Kuonopanta vain on ainoa vaihtoehto, joka ei "syö" paljasta krantua kaulaan.
Olen tosin lenkeillä ihmetellyt, miten täällä suurin osa koirista käyttäytyy vastaan tullessa hyvin agressiivisesti.
Mitä pienempi koira, sen ärhäkämpi.
Mutta "pelottavimpia" ovat nuo isokokoiset ärhentelijät, jotka näyttävät siltä, että irti päästessään eivät kahta kertaa miettisi kävisivätkö koirapojan tai allekirjoittaneen kimppuun.
Omistajat saavat kaksin käsin pidellä noista hurjapäistä, eikä aina näytä edes kovin varmalta se, pitääkö omistajan ote vai ei....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!