Nyt sitä vihdoin taas on...
Lunta.
Koirapoika saa nauttia sydämensä kyllyydestä.
Ja kyllähän tuo nauttiikin.
Kun ensimmäiset lumihiutaleet alkavat leijailla maahan.
Kulkee koirapoika kuono pystyssä, kohti taivasta.
Nuuhkii ja on kuin haluaisi imaista jokikisen putoavan hiutalee
syvälle hajunystyröidensä uumeniin.
Kun maassa on ohut valkoinen kerros
on koirapojan ihan pakko päästä peuhtaroimaan
tuo hentoinen lumi turkkiinsa.
Kraaputtaa kuona pitkin jäistä maan pintaa.
Koirapoika on talvenlapsi
Ja sen huomaa,
Oma rakas koirapoikani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!