torstai 4. maaliskuuta 2010

Toinen kerta Kokemäellä

 
  
Tänään oltiin kaapon kanssa toinen kerta kokemäellä Vilanderilla. Viime viikolla jo piti mennä, mutta meikäläisen tauti otti  niin lujan yliotteen ettei tarvinnut kuvitellakaan sängystä nousua.
Meillä jatkettiin siis jääkautta toinen viikko, eli nyt on tätä ollut kaksi viikkoa putkeen.

Tänään sitten lähdettin kohti Kokemäkeä hieman sekavissa tunnelmissa. Olin satavarma, että koko homma on mennyt poskelleen.... sillä Kaapo oli alkanut parina kolmena viime päivänä käyttäytyä kuin jääkaudesta ei olisi koskaan mitään hyötyä tai tulosta ollutkaan.

Mutta kyllä perillä kivi vierähti sydämeltäni, kun kerroin meidän menneen takapakkia ja Vilander totesi, että niin sen kuului mennäkin.......HUH!

Tänään treenattiin kävelyä taluttimessa...
Ja en voi kuin todeta, ettei Kaapo ole ikinä kanssani kävellyt NIIN HIENOSTI.
Hienosti siksi, että koirapoika EI VETÄNYT ja jos meinasi .... sain sen loppumaan heti kättelyssä.

T'äytyy sanoa, että tämä treeanus oli vähän eri luokkaa kuin viime syksyinen....
Siihen en ole ollenkaan tyytyväinen..... en saanut sitä apua, mitä olisin tarvinnut ja tahtonut.

Nyt jatketaan kävelytreenejä ja jääkautta jatketaan taas viikko. Seuraavan kerran ajelemme ensi viikolla Kokemäelle.

Itsellä on melko sekavat tunteet olleet tämän jääkauden suhteen. Ensin tunsin suunnatonta tuskaa, sillä Kaapo oli ensimmäiset päivät todella masentuneen oloinen.
Oli pakko "purra huulta" ja tukahduttaa tunteensa, sekä halunsa mennä halaamaan tuota veijaria.
Sitten alkoikin jo sujua. Tosin sairastamallani flunssalla lienee oma osuutensa....
Kyllä minä luulen, että meille elämä vielä hymyilee ja leveästi .........  ;O)



 

1 kommentti:

  1. Hienosti työ edistytte! Eikös tosta lentsusta vaan ole apua ton jääkauden suhteen, ei niin jaksakkaan huomioida koiraa? Kamalan sitkeessä tää tauti tuntuu olevan, toivottasti sie olet joo kunnossa!

    VastaaPoista

Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!