Rauhallinen koira.....

Kun tuossa edellisen postauksen kommenteissa tuli Kaapon koko esille, niin laitetaan tähän nyt sitten ( tosin todella huonolaatuinen) jouluinen kuva Kaaposta.

Kuvasta suurinpiirtein näkee koiran mittasuhteet, 

kun seisoo tälläisen 172 senttisen vieressä.

Tänään oltiin sitten vihdoin Vilanderilla Kaapon kanssa.

Heti tästä ensimmäisestä ns. "neuvolatunnista" jäi sellaiset fiilarit, 

että tämä on varmaan se, mistä apu löytyy. 

Meillähän on Kaapon kanssa ollut ihan järjetön johtajuusongelma.

Kaapo puree "ihan simona" minua käsivarsiin ja käsiin...

Muuten on todella kiltti ja todella upea koira, mutta tuo pureminen on jotakin niin kamalaa, sillä se todellakin sattuu....

Tosin Kaaposta huomaa, ettei tuo ole sellaista kiukkuisen koiran puremista, ei vihoissaan, vaan se on ihan silkkaa leikkiä....

 Tänään sain jälleen selityksen tuohon Kaapon käytökseen.

Saman selityksen, jonka olen jo usealta ammatti-ihmiseltä saanut....

Kaapon ollessa ihan pieni pentu,

ex istui lattialla jä härnäsi koiraa puremaan käsivarsiinsa...

Kun koira kävi käteen kiinni, mies  työnsi koiran vauhdikkaasti kauemmas...

Ja antoi koiran hyökätä taas uudelleen kättä kohti.

Eikä uskonut, vaikka kielsin, ettei koiran kanssa voi niin toimia.

Ja tässä se sitten kostautuu.

Kaapo myös testattiin tänään:

Parempaa koiraa ei voisi olla. Hermostollisesti hyvin  rauhallinen/ hyvä. 

Erinomainen yksilö. Olisi täydellinen, jos.....

Eli ....KUN saadaan tuo johtajuusongelma korjattua meidän väliltämme.

Nyt koira kuvittelee, että "olen sen vaimo/narttu"...

Hiukan minua tosin nauratti tuo "rauhallinen"....

Mutta tosiaankin, onhan hermostolliseseti rauhallinen jotain ihan muuta, 

kuin tuo ulospäin "häkkärä...väkkärä.... kieku....kaiku... Kaapo......  ;O)

Oikeastaan on hienoa kuulla koirastaan, sen olevan niin viisas, 

että se valitettavasti osaa käyttää sitä viisauttaan hyväkseen.