Kaapolla sitten tuli perjantaina 1,5 vuotta täyteen.
Iso ukko jo.
Meidän päivät ovat kuluneet samaa rataa... "maalla" ollaan vietetty kaikki päivät.
Kaapo saa kirmata vapaana ja minä näpertelen kaikkea kivaa.
Syödään puna- ja mustaherukoita. Ja Kaapon herkkua on kirsikat.
Niitä onkin tullut. Ollaan kerätty litra kaupalla, riittää säilöttäväksi vaikka molemmilla suut napsaavat koko ajan ahkeraan.
Ai niin ja ukolla on uusi "harrastus".... Aina kun tuo huomaa, että tehdään lähtöä "maalle".... Pitää saada vettä keittiön hanasta....... ;O)
Ja kavereitakin Kaapolla riittää. Lampaita ja monta karitsaa.
Eilen saatiin oikein urakalla häätää niitä sipuli- ja perunamaasta takaisin omalle laitumelle.
Hyvin tuntuivat tosin perunanvarret maistuvan, eikä sipulitkaan kaikki ihan maahan jääneet..... :O(
Kaapon kielikin on nyt "ei akuutti"-vaiheessa.
Koepala on edelleen ottamatta, sillä tuo "kasvannainen" hävisi siitä taas yhtä äkkiä kuin tulikin.
Eläinlääkäri tuumasi, että mitä todennäköisemmin se viittaa siihen, että se on jokin immunologinen juttu...
Ainakaan tulehdus tai kasvain se ei voi olla, koska häviää tuolla lailla...
Mikä helpotus.
Nyt vain odotellaan, josko sitä vielä kieleen ilmestyy, sitten kiireen vilkkaa näytteeen ottoon.
Toivotaan nyt kuitenkin, ettei siihen enää tulisi tarvetta.
Lenkkeilty näillä helteillä ei paljon olla. Vapaata juoksua päivisin ja illalla pieni lenkki.
Tosin sekin oikeastaan MINUN tulisi jättää tekemättä, sillä menin pahalainen ja sain vasempaan jalkaani jännekalvon tulehduksen ja lenkkeily on oikeasti kokonaan kiellettyjen listalla.
Mutta pakkohan sitä vähän on...... :O(
Mutta Kaapo on laihtunut, melkein neljä kiloa, vaikka lenkit ovatkin lyhentyneet tilapäisesti, mikä on hyvin positiivista..... ;O)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!