Koirapojan kanssa ollaan nyt sitten jo melkein kaksi viikkoa, tämän kuumeiluni ajan tehty vain ihan pakolliset pikkukävelyt ulkona,
Urospuoliskokin on ollut nämä kaksi viikkoa niin sidottu töihinsä, ettei ole sunnuntain jälkeen paljon ehtinyt auttelemaan.
Omat tekemisetkin tässä kärsii, oikein tahdo jaksaa.
Kun tähän vielä lisää koirapojan ripuli-/oksennustaudin, joka pukkasi päälle juuri sitten samaan aikaan, niin...
Eilen hinkkasin hikipäässä olohuoneen vaaleaa mattoa, kun yritin saada keltaisen oksnnuksen irtoamaan siitä. Ja ulkona ollaan saatu ravata muutama ylimääräinen kerta.
Eilen olin eläinlääkäriin puhelinyhteydessä ja kävin hakemassa apteekista Canikuria...
Niitä on koirapoika nyt napsinut, eikä nuo Canikurit ole mitään pieniä, taitaa pituusmittaakin yhdellä tabletilla olla neljä senttiä ja paksuutta etusoremeni verran.
Ja vaikka Kaapo onkin isokokoinen koiruus, joudun jokaisen suupalan vielä puolittamaan, eli sinne koirapojan nieluun pitää saada uppoamaan kaiken kaikkiaan kymmenen suupalaa.
Tuon kokoinen rotjake kun tarvitsee jo viiden tabletin kerta-annoksen.
Nyt kolmen lääkityskerran jälkeen tuntuu, että vatsa olisi rauhoittunut.
Toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!